Yleinen Pro-virittäminen

Värkätkääs nyt joku vaikka tällänen inner rotor systeemi pv mottii nii teen sitten ohjeiden mukaan perässä: http://www.google.fi/imgres?q=inner+rot ... 1,s:0,i:73

T..Laiska..

Mitä tosta hyötyis peeveessä? Ei varmaankaan yhtään mitään. Paikalle saaminen ja käyntiin saanti ei varmaankaan olis mikään ongelma koska noi on lähes aina hukkakipinämallia. Sytkäkartta menee nelitahtisessa ja kakstahtisessa niin paljon erilailla että ei tuosta mitään tehollista hyötyä saada. Ei noi ole mitään universaaleja tehopönttöjä joilla saa joka vehkeestä tuplasti runtua.

Värkätkääs nyt joku vaikka tällänen inner rotor systeemi pv mottii nii teen sitten ohjeiden mukaan perässä: http://www.google.fi/imgres?q=inner+rot ... 1,s:0,i:73

T..Laiska..

Mitä tosta hyötyis peeveessä? Ei varmaankaan yhtään mitään. Paikalle saaminen ja käyntiin saanti ei varmaankaan olis mikään ongelma koska noi on lähes aina hukkakipinämallia. Sytkäkartta menee nelitahtisessa ja kakstahtisessa niin paljon erilailla että ei tuosta mitään tehollista hyötyä saada. Ei noi ole mitään universaaleja tehopönttöjä joilla saa joka vehkeestä tuplasti runtua.

Niin minkä takia sitä ei voisi sitten testata jos siitä "Ei varmaankaan" ole yhtään mitään hyötyä.

Toiseks onko kukaan väittäny että nuo on jotakin tehopönttöjä jolla saa vehkeestä tuplasti runtua irti?

Ja minkä takia sitä sitten ei voisi testata jos ei ole minkäänlainen ongelma asentaa/saada käymään?

Joo-o tuo vaihtupyörä on ehkä liian kevyt mutta siihen saa viritettyä helpostikkin lisäpäinoa, itsellä on yksi samanlainen inner rotor tsydeemi tallissa..

http://www.motot.net/galleria/kuva188013/

Nyt on edistyny tuo 100cc malossi tzr 125 männällä liittyykö yhtään provirittämiseen ? on tässä ainakin jonkulaisia haasteita ollu jos kiinnostas jotakuta ?

edit: ottaa lohkoihin kiinni ainakin sylinterin helma pitäs ostaa oma pv jostain että kehtais avartaa lohkoja sopivaks ku ei lainassa olevalle s1 kehtaa vinkua näyttää

Ihan hieno, mutta alkaa olla jo aika ohuet helmat sylinterissä

http://www.motot.net/galleria/kuva188013/

Nyt on edistyny tuo 100cc malossi tzr 125 männällä liittyykö yhtään provirittämiseen ? on tässä ainakin jonkulaisia haasteita ollu jos kiinnostas jotakuta ?

edit: ottaa lohkoihin kiinni ainakin sylinterin helma pitäs ostaa oma pv jostain että kehtais avartaa lohkoja sopivaks ku ei lainassa olevalle s1 kehtaa vinkua näyttää

Se asia, että liittyykö pro virittämiseen on varmastikin varsin paljon kiinni siitä nähdäänkö tämä mopon vai pelkän pytyn virittämisenä. Mielestäni pro virittämisessä on ytimellistä saada alunperin litrateholtaan surkeista kapineista litrateholtaan järkeviä (järkevyys lisääntynee iän ja koulutuksen myötä). Kaupasta on vaikea ostaa lisää litratehoa pyttyyn eikä sitä saa tolkuttomallakaan virittämisinnolla aikaan jos ei ole "pro" mielenlaadultaan tai jonkinlaisia kykyjä. Tarkoitan tässä nyt suurinpiirtein tuollaisia 300 hv/litra tehoja, jos olet tällaisia lukemia saanut/tavoittelemassa olet varmastikin oikeassa topikissa.

Olen tuossa huuruillut imuresonansseista tänä kesänä, ja kirjoittelin huuruiluistani PV-foorumille. Laitan viestin identtisenä myös tänne, koska täällä on kuitenkin sen verran eri porukka liikenteessä. Jos sinulla ei ole oikeuksia kommentoida tällä alueella, mutta haluat antaa palautetta / kommentoida jotenkin, voit tehdä sen YV:llä tai esimerkiksi yleiseen Pro-viritys topikiin mopopuolelle. Tässä vielä linkki viestiini PV-foorumille.

www.pv-foorumi.org/viewtopic.php?f=3&t=7095&start=45

Kaikkia kiinnostaa pakoputken mitoitus, ja ennenkaikkea putken pituus. Kukaan (lähes kukaan) ei kuitenkaan mieti imukanavan mitoitusta yleensä mitenkään muuten kuin vertaamalla kaasarin kokoa muiden mopojen ja härveleiden kaasareihin. Pituutta ei yleensä mietitä kun ei tiedetä miten laskea sitä. Lisäksi itseasiassa porukalla on "vääntökoneissa" ja "kierroskoneissa" täsmälleen samanlaiset imukanavat lukuunottamatta hieman isompaa kaasutinta joka asennetaan kierroskoneeseen.

Suoraan aallonnopeuksista laskemalla samaan tapaan kuin putkilaskureissa yleensä imukanavan pituudeksi tulee luokkaa 400-500millimetriä joka tarkoittaa sitä että kaasuttimen pitäisi olla jossain takalokarin puolivälissä. Jos mietitään tarkemmin, tuollaisessa pitkässä kanavassa imun toiminta olisi aika surkeaa vaikka kuinka ollaan "laskettu pituudet kohdilleen". Männältä lähtevä imuvaikutus kerkeäisi juuri ja juuri imukanavan päähän "hakemaan" ilmaa, kääntymään, vaihtamaan merkkiä eli käynnistämään varsinaisen imutahdin ja ehtimään imuaukolle samalla hetkellä kuin imu jo sulkeutuu. Itseasiassa ulkoilmasta ei ehdi ollenkaan seosta edes kampikammioon asti, vaan virtaamaan alkanut seos törmää jo sulkeutuneeseen mäntään! Imukanavan kannattaisi siis olla paljon lyhempi.

Nelareissa on sääntönä, että lyhempi imukanava korkeammille kierroksille. Tämä johtuu juuri edellä olevasta. Imutahdin alussa ja lopussa on "tyhjää", eli jakso jolloin imuvaikutus ei ole joko ehtinyt männältä imun alkuun tai imutahdin lopussa päinvastoin. Imun auetessa paine imukanavassa alkaa muuttua, mutta vain äänennopeudella, ei nopeammin. Shokkiaallot vaatii isommat paine-erot. Karkeasti voi sanoa, että sama lyhempi kanava isommille kierroksille toimii siis kaksitahtisessakin.

Voidaan siis sanoa, että imun aukiolon aikana pitäisi ensiksi ääniaallon ehtiä kulkea ilmanputsarille, sitten kampikammion pitäisi virrata täyteen seosta, ja tämän jälkeen vielä imukanavassa kovassa vauhdissa olevan seoksen pitäisi inertian voimalla lyttääntyä kampikammioon. Jos imu ei sulkeutuisi, tämä kampikammioon lyttäytynyt seos kimpoaisi ikään kuin kaasujousena takaisin, aalto menisi kanavaa pitkin, seos virtaisi ulos, virtaava seos imaisisi kampikammioon alipaineen ja kaikki alkaisi alusta. Syntyisi Hemholz-resonaattori. Voidaan siis sanoa, että imutahdin aikana pitäisi tapahtua puoli kierrosta Hemholz-resonaatiota (aallon pohjalta aallon huipulle).

Hemholz-resonaation määrittää neljä muuttujaa: Äänen nopeus, kammion koko, virtauskanavan pituus ja kanavan pinta-ala. Tämän voi kääntää imunpituus (tai vaihtoetoisesti paksuus) laskuriksi siten että lasketaan ensiksi, missä ajassa puolikas resonaatiokierros pitää ehtiä tapahtumaan. Sen jälkeen lasketaan millä kanavan pituudella puolikas kierros ehtii tapahtumaan.

Tein laskurin tähän Hemholz-resonaatioon perustuen (exeliin kuten yleensä) ja huomasin että varsinkin korkeilla kierroksilla ja maltillisilla kaasarin halkaisijoilla laskuri antaa todella lyhyitä imukanavia (luokkaa 70mm joka on esim PHBG:N pituus). Onko tässä syy siihen ettei mopoissa meinaa olla tehoa niin paljoa kuin pitäisi? Esimerkiksi PV:n pyttyyn on mahdotonta tehdä sopivan pituista kanavaa modaamatta imupuolta rankasti. Esim Dellorto PHBG - Power+ yhdistelmä antaa imukanavan pituudeksi noin 150-160mm, joka on esim 20mm kaasuttimella riittää laskurin mukaan muistaakseni noin 6000-7000rpm:lle.

Lisäksi: Jos miettii että 320m/s äänennopeudella (=äänennopeus imukanavassa, bensa-ilma-seoksen äännenopeus on pienempi kuin normi ilman) 11500rpm:llä ja 160mm pitkällä imukanavalla aallolla kestää 70 kampiakseliastetta kulkea männältä kanavan päähän ja takaisin, voi saada jotain viitettä siitä että lyhempi saattaisi olla parempi.

Mistä sitten tiedän että tämä laskuri toimii? Ei sitä tiedäkään varmaksi. Muutama asia viittaa siihen että jotain järkeä tuossa on: 1) Mopot ei ole ennenkään kulkeneet vaikka pitäisi 2) Jos päättelee niin vaikka miten päättelee, aina se menee noin. 3) Jos laskeskelee jotain kisahärveleiden imuja, tulee oikeita tuloksia. Esim. 125cc Aprilia RSA:n imukanavan pituus menee aika hyvin kohdilleen... Tuuriako? Ehkä.

No. Nyt tietysti kaikki menee sahaamaan imun mahdollisimman lyhyeksi. Ei kannata. Ensiksi en oo mikään guru. Mä vaan tykkään sekoilla näitten asioitten kanssa. Toiseksi lyhin mahdollinen imukanava ei ole paras mahdollinen. Sopivan pituinen on paras.

Listaan seuraavaksi vielä joitan muutoksia mikä muutos vaikuttaa mitenkin (aallonnopeuta en ota lukuun kun siihen ei juuri voi vaikuttaa). Kaasarin koon suurentaminen pienentää tietysti myös virtausnopeuksia jotka ei saisi pudota liian alas. Kaasarin halkaisijankin voi laskea, mutta se on toinen juttu.

Suurempi imukanava = suuremmat kierrokset
Lyhempi kanava = suuremmat kierrokset
Pienempi kampikammio = suuremmat kierrokset

Tuon tunaprojektin imukanavaa olen mietiskellyt jo tällä systeemillä ja tiukkaa meinaa tehdä jos aikoo mahduttaa laskurin antamiin raameihin. 10000rpm vielä onnistuu mutta sen korkeammat kierrokset tekee tiukkaa. Saa nähdä. Ajattelin julkaista laskurinkin, mutta vasta hieman myöhemmin. Tarvitsee kirjoittaa ensiksi käyttöohje jotta sitä voi käyttää siten että säästyy lottoamiselta.

Laskuri tulee tässä. Periaatteessa siis sama laskuri käy myös muille imutyypeille, mutta varsinkin mäntä- ja luistiohjatuissa laskuria voi käyttää lähes täysin suoraan. Motaa en ole käyttänyt tuon laskurin tekemiseen, enkä ole edes testannut sen tuloksia Motalla, vaikka sellainen olisi hyllyssä jemmassa. Koko toosaa en ole itseasiassa avannut ainakaan puoleen vuoteen.

Laskurin muuttujat ja käyttötarkoitukset ovat seuraavat:

Äänen nopeus: Yksikkö metriä sekunnissa. Normaali äänennopeus ilmassa on 340m/s, mutta bensa-ilmaseoksessa äänennopeus on hieman alhaisempi, noin 310m/s riippuen hieman tapauksesta.

Kierrosluku: Kierrosluku jolle resonaatioita haluaa laskea.

Imuajoitus: Imuajoitus asteina. Mäntä- ja luistiohjatuissa koneissa tämän ei pitäisi olla ongelma, mutta läppäohjatuissa tilanne on eri. Läppien aukioloaika nimittäin muuttuu kierrosluvun mukaan, läpät sulkeutuu siinä vaiheessa kun kampikammio on täynnä. Alemmilla kierroksilla aukioloaika voi olla 180 astetta, mutta korkeammilla kierroksilla jopa yli 250 astetta. Varsinaista reseptiä laskurin käyttöön läppäohjatuille koneille minulla ei ole. Periaatteessa laskuri toimii kuitenkin myös niille.

Montako resonaatiokierrosta per imunaukiolo: Hemholz-kierrosten lukumäärä imun aukiolon aikana. Jos siis halutaan että kampikammio ehtii täyttyä ja tyhjentyä - eli kokonainen resonaatiosykli tapahtua, pitäisi luvuksi valita 1. Tätähän ei kuitenkaan haluta, vaan halutaan että imun aukiolon aikana ehtii tapahtua puoli, eli 0,5 resonaatiokierrosta. Periaatteessa luvuksi pitäisi siis valita 0,5. Ongelmana on kuitenkin esim. imuaukon hidas avautuminen ja sulkeutuminen joka hidastaa virtausta ja sitämyöten myös resonaatiota. Siksi omien pohdiskelujeni tuloksena päädyin itse käyttämään lukua 0,7. Kannattaa verrata tätä poikkeamaa 0,5:sta esimerkiksi "Yksinkertaistetun aika-alakaavan" korjauskertoimeen.

Kampikammion koko: Kampikammion keskimääräinen koko imun aukiolon aikana. Kovin kauas totuudesta ei joudu jos ottaa kampikammion koon YKK ja vähentää siitä esimerkiksi 20% iskutilavuudesta.

Lopuksi on vaihtoehdot laskea joko pituudesta pinta-ala tai päinvastoin. Imun pituus on pituus männältä kanavan loppuun eli yleensä kaasuttimen ja ilmanpuhdistimen liitokseen. Jos kaasuttimelta jatkuu imukanava ilmanpuhdistimelle lähes saman kokoisena, pitää tämä osuus ottaa huomioon. Läppäohjatussa koneessa pituus mitataan siitä, missä kampikammio varsinaisesti alkaa, eli esim normaaleissa crossinkoneisssa läppien kärjeltä kaasuttimen loppuun. Jos imukanava jatkuu vielä läppien jälkeen, tulee kyseinen kanava ottaa huomioon imun pituuteen.

Imun pinta-ala on imukanavan keskimääräinen pinta-ala. Jos imu on esimerkiksi 24mm imukanavasta, mutta kaasuttimessa on 22mm venturi, käytetään pinta-alana jotain siltä väliltä, esimerkiksi 23mm. Järkeä kannattaa käyttää tässäkin asiassa.

Ja sitten, ei muuta kuin laskemaan! Luonnollisestikin, en vastaa katkenneista raajoista tehokkaiden koneiden tapauksessa, menetetyistä rahoista, pilalle viilatuista pytyistä, eronneista tyttöystävistä jne jne... En oikein mistään. Käyttö siis omalla vastuulla Taulukko on väkerretty Open Officella, mutta käsittääkseni se on auennut myös muutamilla Microsoftin tuotteilla myös. Tiedostomuotona xls. Ja ei kun latailemaan!

https://dl.dropboxusercontent.com/u/732 ... emholz.xls

Edit: Ohjeet päivitetty selvyyden vuoksi myös laskuriin.

Muistan minäkin hämärästi laskelleeni imuresonansseja kun S1:llä piti päästä kovaa. Ja saman tyyliseen tulokseen minäkin pääsin.
Kaupan osilla on aika vaikea päästä tarpeeksi lyhyeen imukanavaan huippukierroksia ajatellen. Hivenen pidempi imukaula toki saattaa tuoda moneenkin mopoon sitä paljon kaivattua keski- ja alavääntöä, jotta koko härveli edes suostuu nousemaan "piikille".
Viisaampaa on kyllä käyttää lyhempää imukanavaa jos vain mahdollista, koska se antaa edellytykset (Helmholzin kaavan mukaisesti) kampikammion nopeammalle täyttymiselle ja täten imuajoitusta voidaan lyhentää. Ja se jos mikä tuntuu alaväännössä.

Ongelmana on kuitenkin esim. imuaukon hidas avautuminen ja sulkeutuminen joka hidastaa virtausta ja sitämyöten myös resonaatiota. Siksi omien pohdiskelujeni tuloksena päädyin itse käyttämään lukua 0,7.

Tuohon lukemaan vaikuttanee aika vahvasti se kuinka tehokkaasti aalto vaimenee matkansa aikana (poikkipinta-alan muutokset). Mitä enemmän vaimenee, sitä suurempaa lukemaa tulee käyttää. John Dixonin kirjassa on tästä asiaa aika hyvin.

Tuo Helmholz-toiminto se taitaa voimakkaimmin moottorin luonteeseen vaikuttaa, mutta tapahtuuhan imukanavassa värähtelyä aukon ollessa suljettunakin.

Yritetääs taas vähän ravistella pölyjä täältäkin

Tällä kertaa aiheena olisi tehoalueen laajuus, aukioloasteet(kuka niitä enää miettii?) ja aika-alat.

Tässä hiljattain rupesin mietittämään mopooni uuden sylinterin muokkausta. Siinähän sitä ajautui miettimään huuhteluaukkoja, lähinnä niiden mitoitusta.

Aika-aloja laskeskellessa tuli huomattua että tommosen derbin vakiosylinterin huuhteluaukot riittää vielä aika-alojen puolesta semmoiseen 14hp tehoihin 12-13k kierroksille. Aukioloasteitahan mokomilla rööreillä on vain sen luokkaa 115.

Tästä sitten lähti syvällinen pohdinta että mitä nuo matalat aukot tuo tullessaan. Lähtökohtaisesti on kaksi asiaa mitä ei haluta tehoalueen alkupään kannalta huuhteluaukkojen puolesta sattuvan; harvennuspulssin saapuvan sylinteriin kun huuhtelut on vasta avautumassa tai tiivistysaallon saapuvan kun huuhtelut on vielä auki.

Siispä otettiin aseiksi laskin ja muistikirja. Vanhan tehokäyrän, putken mittojen ja bmep-aallonnopeus laskurin kanssa arpomaan aaltojen nopeuksia eri kierrosluvuilta.

Hyvin nopeasti huomattiin että juurikin palaavan tiivistyaallon osuminen aukinaisiin huuhteluihin sopii syypääksi tehoalueen myöhäiselle alkamiselle. Harvennusaalto ehtii vielä huuhteluille _paljon_ pienemmilläkin kierroksilla.(Myönnettäkööt tosin,että käytetty putki on tavallista myöhempään huuhteleva) Tämä siis antaisi olettaa että blowdown asteet osaltaan määrittelee kierroskaistan leveyttä. Vanhan koulukunnan 30 astetta on itseasiassa perin vähän tältä kantilta.

Uusenskojen virityssylinterien tehokäyrät tuppaavatkin aina tyssäämään alkupäästä tehokuoppaan varsin jyrkästi. Huuhteluasteitahan niissä on pitkälti jokaisessa sen 130. Blowdownia sitten sen 25-35 astetta. Selvästi on huomattavissa laajempi kierroskaista pidemmän blowdownin omaavissa pytyissä.

Blowdownista kun puhutaan päästäänkin sitten pakoaukon taktisiin mittoihin. Siihen on olemassa taikaluku 192 astetta. Tähän on päätynyt herra Overmars ja se perustuu pakoputken resonointiin eli paluuaallosta kimpoava heijastus ehtii tällöin matkata putken päästä päähän ja vielä yhtyä seuraavaan aaltoon, sitä vahvistamaan kierros kierrokselta. Asteluku on kokeilemalla selvitetty ja todettu että tehoa haettaessa siitä poikkeaminen kannattaa vain jos aika-alaa ei saada tarpeeksi muuten.

Tuolla asteluvulla vaan mopoluokassa kasvaa paon ja blowndownin aika-ala jo varsin muikeaksi. Vaan jos sitä resonointia tavoittelee, se aalto on syytä pamauttaa sinne putkeen jo näillä asteilla.

Aika-alojen merkitys lienee vielä siis voimissaan kuitenkin pakoaukon kannalta niin kauan kun sitä on riittävästi, mutta entäs huuhteluaukoissa? Nykysuuntauksen mukaan kun tavoitteena olisi saada kaikki huuhteluvirtaus tapahtumaan alakuolokohdassa ei siis pitäisi miettiä astelukuja tai aika-aloja vaan karusti tehollista pinta-alaa. Sitä voitaisiin mahdollisesti arpoa virtausnopeutta laskemalla mutta silloinkin pitäisi osata määrittää aikaväli millä tämä huuhtelu tapahtuu. Niin, ja se sopiva virtausnopeus. Tähän jos jollain on ratkaisua esittää niin vitsi että ois kova juttu

Dodiih. Siinä vähän keloja. Kiistäkää, todistakaa vääräksi, esittäkää vaihtoehtoja ja lainatkaa pätkä kerrallaan kiitos.

Uusenskojen virityssylinterien tehokäyrät tuppaavatkin aina tyssäämään alkupäästä tehokuoppaan varsin jyrkästi. Huuhteluasteitahan niissä on pitkälti jokaisessa sen 130. Blowdownia sitten sen 25-35 astetta. Selvästi on huomattavissa laajempi kierroskaista pidemmän blowdownin omaavissa pytyissä.

Yleensä mä oon joutunut toteamaan hommien toimivan juurikin päinvastoin. Otetaan esimerkiksi vaikka perämoottori jossa asteet on jotakuinki 150/120, blowdown 15. Siinä sitä on laaaajaaa vetoa. Kireämpiin koneisiin siirryttäessä blowdown pikkuhiljaa kasvaa siinä mukana.
Toki "paisari" -putki tuo omat muuttujansa mukaan. Näkisin kuitenkin, että noiden halpisviripyttyjen huonous johtuu siitä, että niiden aukkojen välinen mitoitus ei ole mitenkään suhteessa toisiinsa.

Tuolla asteluvulla vaan mopoluokassa kasvaa paon ja blowndownin aika-ala jo varsin muikeaksi.

Noista halpispytyistä kun viilaa paon sinne +190, alkaa blowdowni olla pikkuhiljaa suhteessa niihin valtaviin huuhteluihin Se vaan on kumma kun noita koneita ei kierrätetä niillä kierroksilla, joihin ne alat riittäis. vrt. Kreidlerit yms. hyvin kulkeneet mopedit.
Mopossahan löytyy seinämäpintaa reilusti suhteessa aukkojen kokoon, joten aika-alat tässä valossa sietääkin olla hieman ylimitoitetut.

Nykysuuntauksen mukaan kun tavoitteena olisi saada kaikki huuhteluvirtaus tapahtumaan alakuolokohdassa ei siis pitäisi miettiä astelukuja tai aika-aloja vaan karusti tehollista pinta-alaa. Sitä voitaisiin mahdollisesti arpoa virtausnopeutta laskemalla mutta silloinkin pitäisi osata määrittää aikaväli millä tämä huuhtelu tapahtuu. Niin, ja se sopiva virtausnopeus.

Ootkos ajatellut liittyykö Helmholz tai Kadenacy efekti tms. huuhteluun? Tästä tulee heti monta muuttujaa hommaan lisää. Pituuksia, tilavuuksia yms.

Toki "paisari" -putki tuo omat muuttujansa mukaan.

Kun ahtopulssin tuomista harmeista puhutaan niin puhutaan kanssa sitten vehkeistä missä se pulssi tulee ja oikeesti vaikuttaa Eli vakiomopot, perämoottorit ja moottorisahat ei ehkä ihan...

Noista halpispytyistä kun viilaa paon sinne +190, alkaa blowdowni olla pikkuhiljaa suhteessa niihin valtaviin huuhteluihin Se vaan on kumma kun noita koneita ei kierrätetä niillä kierroksilla, joihin ne alat riittäis. vrt. Kreidlerit yms. hyvin kulkeneet mopedit.
Mopossahan löytyy seinämäpintaa reilusti suhteessa aukkojen kokoon, joten aika-alat tässä valossa sietääkin olla hieman ylimitoitetut.

Saa olla laadukasta osaa ja paljon vaihtamassa jos sinne 18-20 hp tehoille pyritään ja sieltä 16-18krpm tuntumasta. Tottahan tämä on että jos sitä hakee, ei se liika aika-ala koidu ongelmaksi. Eipä toisaalta hankalaa löytää silti ole juurikin koska kuten sanoit mopoissa on seinämäpinta-alaa paljon. Ihan jo kuutiotilavuuten nähden. Jos piikkistä lähtisi samalla lailla rääkkään tulee aika-alat vastaan aika nopiaan.

Ootkos ajatellut liittyykö Helmholz tai Kadenacy efekti tms. huuhteluun? Tästä tulee heti monta muuttujaa hommaan lisää. Pituuksia, tilavuuksia yms.

Tässä päästään jännän äärelle ja yli. Helmoholzia on yritetty miettiä ja mennyt liian hankalaksi. Simulaattoria kaipaisi.

Kadencya(myönnän, piti kattoa mitä meinaa) pitäisin melko vähäpätöisenä tekijänä ihan jo kk pumppaukseen nähden. Saatikka sitten putken imuun.

Teoriassa kuitenkin joo, saattaa viedä huonompaan suuntaan jos blowdown on mallia tosiraju.
Vaan toisaalta isot ja korkeat aukot on myös herkkiä sulkeutuessaan vetämään virtausta vähän miinukselle.

Motan osto käy kyllä houkuttelemaan näitä asioita pohtiessa.

Vaan eipä siinä. Minä poika kokeilen mitä käy kun blowdonilla on aika-alaa tuplat ja asteita puolet enempi kuin "tarvitaan". Huuhteluilla aika-alaa sitten vain hitusen enempi kuin mitä ohjeet sanoo. Jos siis noi aikaisemmat spekut pitäisi paikkansa kierrosluetta tulisi lisää tehon juurikaan kärsimättä. Mikä tietysti olisi ihan liian hyvää ollakseen totta.