Vittumaisin hetkesi prätkän selässä?

Keulia pari päivää vanha 50km ajettu uusi pyörä n. 80-100 vauhdista ympäri asvaltilla.
Perussetti, itse enemmän murjottuna ja pyörä selvisi uudella tangolla ja etuvanteen pajottamisella.

Ennen tuota accidenttiä noin ~6v sitten eka -04 gixxeri ruttutukku kuntoon parin viikon omistuksen jälkeen. Oma muisti edelleenkin hukassa mitä tapahtui sillon, ja miten onnistu välttämään elokuun viimeisen päivän.

Mutka suoraksi, vauhtia ihan liikaa, puita kumoon, mopo palasina ja itse heräsin pientareelta ilman toista kenkää jalassa ja ensimmäisen asia mikä juolahti mieleen oli miksi mä tähän päätin jäädä tauolle ja missä pyörä on?

Olin tos Detsil ajelemas himaa melko reipasta vauhtia. Siinä sit pommittelin menemään, reilu satanen tais olla lasilla sillon. Sit kuuluu jalkojen välist alta semmone helvetinmoine metallinen kilahus ja kolahus, et sydän nous kurkkuun. Takarengas piirs mustaa viivaa asfalttii ja vinku korvis, mut tajusin sit lopulta kytkimen kahvan painaa. Kiinnihän se leipas. Siinä sit sen 7km työntely himaan verstaalle.

Eipä onneks tapahtunu tuo tommonen mutkan kohdalla sit oltas ettitty ihteesä pusikost.

Millanes prätkä tää sun detsis mahtaa olla?

Mitä meinaat? 1994 Supermoto vanteil. Kurit otettu pois ja välejä vaihdettu. Eipä oikeen muuta. Tuolta mun galleriassaha pari kuvaa siitä on.

Meinaa että se on piikki, joten mene piikkipuolelle

Kyllä se vittu on nämä talvipäivät tallissa pyörän päällä kun sitä puunailee ja fiilistelee Tiukkaa tekee!

Kyllä se vittu on nämä talvipäivät tallissa pyörän päällä kun sitä puunailee ja fiilistelee Tiukkaa tekee!

Säpä sen sanoit! Koko pyörä käyty läpi puhtaasti sen takia että olisi jotain tekemistä eikä uutta kierrosta viitsisi aloittaa. Lisäksi toista ei viitsisi hommata kun ajokaudella ei kuitenkaan kahta tarvitse. Talvipiikitkin tuli myytyä siinä uskossa ettei kuitenkaan kiinnosta ajella talvella, mutta toisin kävi

Ehkä vittumaisin tilanne oli olla taksin kiilaamana putkikaivantomontussa tietyömaa-aitojen läpi, pää/kypärä edellä montun seinämään ja todeta hetken päästä, että kädet ja jalat eivät liiku enää. Eipä kyllä sattunutkaan mihinkään.

Ehkä 5-10 minuutin kuluttua alkoivat kädet liikkua ja toisen mokoman päästä jalatkin. Jopa alkoivat kivutkin tuntua. Ja just kun pääsee seisaalleen, niin poliisit pysähtyvät viereen ja kysyvä, että "mitäs sen mopon kanssa siellä oikein pelleillään?".

(Kuudes ja seitsemäs niskanikama olivat murtuneet, kävi myöhemmin ilmi)

Eikö taksi jäänyt paikalle? Varmaan siinä tajuissa ollessa ehti käydä mielessä, että halvaantuko vai miks ei raajat toimi.

Onpahan ollu tyhmiä poliiseja ku tollasta laukoneet.

Vittumaisin hetki taitaa olla se kun istuu messuilla pyörän selässä eikä ole varaa hankkia omaa.

Hei, tähän mäkin voin osallistua vaikka oma ensimmäinen pyörä on vielä entisellä omistajallaan. Tai siis nykyisellä.

Siihen aikaan kun en ollut vielä ajanut kuin mopolla, kaverin kanssa lainattiin isänsä KTM 640:stä, ihan luvan kanssa, ja käytiin vähän kokeilemassa pikku sivutiellä jossa oli soraa ja asfalttia. Olihan hauskaa, kunnes kesken asfalttimutkan iski sellainen fiilis ettei taidakaan kääntyä. Roikuin niin kaukana sisäkaarteessa kuin uskalsin mutta ilmeisesti yritin kääntää vastaohjauksen vastaisesti jotenkin alitajuisen pakokauhun vallassa mutkan suuntaan. Aurausmerkit hipoivat tangon päitä ja pelotti niin saatanasti ja on todella ikävä fiilis kun tuntuu vain ettei käänny vaikka mitä tekee. Varmaan vielä siinä päästin kaasun mikä ei myöskään edesauta kääntymistä.

Selvisin saatanallisella säikähdyksellä. Samalla karisivat liiat kuvitelmat omasta ajotaidosta.

Tänään sulilla teillä päätin lähteä 250cc ktm sx:sällä pienelle ajelulle ja jossain välissä alko tuntua että veto katoaa, annoin pientä välikaasua(kytkin pohjassa) ja tajusin että etujarru jostain syystä alkoi laahaamaan, tajusin sillon heti että tää ei tuu hyvin päättymään, ei muutakun vauhteja alas takajarrulla minkä kerkis ja koko ajan tuntu etujarru vaan puristavan tiukempaa ja noin 20km/h vauhdeista sitten eturengas lukittautu ja jokainen varmasti arvaa miten siinä sitten kävi...

Siinä sitten pyörän ylös nosteltuani kokeilin niin etujarru oli siis ihan täsin lukossa(?) vitutuksissani potkasin jarru satulaa ja jokin siellä laukes ja eturengas pyöri taas kun ei mitää olsi tapahtunut. ja koko tämän jupakan aikana en hipassutkaan etujarru kahvaa!

Tämänkin selkkauksen syy on minulle vielä täys mysteeri. Kyseessä vuoden 1998 brembon jarrusatula liukukelkalla... Onneks ehti vauhdit hiljentyä ettei käyny pahemmin

^Jarrut tuppaa tekemään tuota ihan yleisesti jos pyörä seisonut vähäänkään kauempaa paikoillaan. mm. viime vuonna ekalla kevään kierroksella 600m kotoota pysähdys saman ongelman takia, ja monesti pikkukiinankrosseilla tapahtunutta seisonnan jälkeen...

Eikö taksi jäänyt paikalle? Varmaan siinä tajuissa ollessa ehti käydä mielessä, että halvaantuko vai miks ei raajat toimi.

Ei jäänyt, tahallaan se oikeastaan kiilasi. Kyllä ne minuutit halvaantuneena aika pitkiltä tuntuivat, mutta sitten kun raajat liikkuivat, oli ainoa murhe saada pyörä pois montusta... ja siinä vaiheessa tulivat poliisit. Heitä taas ei kiinnostaut lainkaan se taksi eikä meidän vammat...