Johan lähti jo toista kertaa tälle kesälle keula voblaamaan. Kuukaus sitte lähti 636:lla eturengas alta, kun alkoi endosta heittelemään. Tuli vähän leikittyä vetomiestä kovemmissa vauhdeissa.
Katu-uskottavasti t-paita päällä ja siitä ilmeisesti suoraan kyljelleen, kun ohuet farkutkin pysyi vielä täysin ehjinä. Paidasta hihaton ja käsi asfaltti-ihottumaa täynnä.
Eihän tyhmä vielä kerrasta mitään opi, joten piti kokeilla, kuin paljon tuollasella enskalla lähtee kyykkypyörää helpommin etupyörä heittään. Perus powerkeulaa ja pykälsin vitoselle asti (250:ssä on vain 5-portainen loota), eli mitä tollanen lotko sitte mahtaakin lähemmäs huippuja kerätä, loivasti oikeelle kaartuvaan alamäkeen. Laskin etupyörän alas ja stopparilta toiselle mentiin hetken aikaa, kunnes asfalttia käytettiin taas liukumäkenä. Vasen käsivarsi melkeen kyynärpäähän asti sidottuna, silikoni-rasvalappuja täynnä. Olkapäästä ja mahasta iho hiukan rullalla.. Ajohousut tais sentään suojata jalat, ja nyt lähtee vihdoin se suojapaitakin tilaukseen!
Yleensä tulee jo ihan takaraivosta sellanen komento keulaa laskiessa, että se on pidettävä suorassa ja lisää kaasua vaan. Ei taitanut pää toimia niin täydellisesti sunnuntaioloissa, ja oli samalla loiva mutka, joka vaikeuttaa hiukan sitä keulan hakemista suoraan. Etupyöräkin oli tietysti jo pysähtynyt ilmassa, joka myös tuottaa lisää hankaluuksia. Tulipa todettua, että se tosiaan lähtee helposti. 636:lla laskenut vielä parin satkun jälkeen, ja aina on tullut kiltisti alas.
Mikä tuon mahtaa tehdä, kun kovemmista vauhdeista lähtee endoa työntämään, niin lähtee pirun helposti heittelemään?
Ohjaus-iskari tietyst auttaisi, mut onko jollain ihan faktaa, mistä tollanen johtuu