Moniko on ajanut moottoripyörällä kolarin?

Jees eli olisi kiva tietää, että kuinka moni teistä on ajanut moottoripyörällä kolarin, millaisessa tilanteessa ja miten vakavat seuraukset siitä sitten seurasi.
Itse olen toistaiseksi säilynyt ns. neitsyynä tässä aiheessa, joten olisi kiva jos saisi kuulla niitä kauhutapahtumia/tarinoita jotta järki pysyisi päässä jatkossakin.

Lisäsin gallupin niin kiireisimmät saavat ilmaistua tilanteensa kirjoittamattakin, ja saahan tuosta kivat vertailupalkit...

Itsekkin olen tähän mennessä pystyssä pysynyt. Mutta niinkun sanotaan on kahdenlaisia motoristeja: Niitä jotka ovat kaatuneet ja niitä jotka tulevat kaatumaan...

Onhan sitä tullut kaaduttua monia kertoja, mutta ehkä tähän mennessä pahin kävi kesällä, kun olin Aprilian MX piikillä lähdössä n. 8 aikoihin kouluun Espooseen Kehän kautta.

Märkä asfaltti, koska yöllä oli satanut, lähdin kiihdyttämään kiihdytyskaistaa pitkin suunnilleen 90km/h nopeuteen, rajoitus oli siis 80.

Vaihdan keskimmäiselle kaistalle, edelläajavaan autoon oli suunnilleen 2-3 auton väli ruuhkasta johtuen.

Noh, edelläajava auto jarruttaa erittäin kovaa, refleksimäisesti painan tietenkin etujarrua kovaa ja kuinka kävikään, etupyörä lähti alta, vauhtia oli vielä se 90.

Lensin siinä sitten mahalteni asfalttiin, ottaen käsillä vastaan tietenkin, liu'uin sen parikymmentä metriä arviolta. Pysähdyin ja katsoin kuinka pyörä jatkaa matkaa pyörien, kipinöitä lensi, koska putki otti asfalttiin kiinni.

Siinä sitten autoilijat ajavat vasemmalta kaistalta hiljaa ohi, ihmetellen mitä on tapahtunut. Katson taakseni, korkeintaan 10m päässä on valkoinen auto, nainen ratissa. Nousen ylös, kävelen tienreunaan pyörän luo, nostan sen ylös ja katson vahingot.

Tanko aivan solmussa, paisarissa tajuton lommo, vasemmanpuoleinen takajalkatappi lentänyt hevonhelvettiin, vasemmanpuoleinen karjis ja katteet naarmuilla, peili rikki ja jotain pientä, mitä en enää muista.

Itselleni ei käynyt mitään, lukuunottamatta kipeitä ranteita ja paria skraadua polvessa ja kyynärpäässä.

Siinä sitten istuin aidalla, siviili Focus tulee paikanpäälle, puhalluttavat, kysyvät tapahtumat ja niin edelleen. Lopuksi faija tuli sitten hakemaan pyörän pakettiautolla kotiin, ei sen kummempaa.

Virheistä oppii.

Motoristiksi on ollut tapana tituleerata, vasta kun on mennyt ensimmäinen pyörä lunastukseen...

Piikkiaikana vedin omaa hölmöyttäni RS:n kyljelleen risteyksessä. Katteet ruvelle ja mustelma polveen, ei onneksi käynyt pahemmin.

Viime kesänä könysin DR:llä ojassa. Kokemattomuuttani löysäsin kaasua mutkassa pehmeällä alustalla, paino siirtyi eteen ja eturengas lähti sortamaan. Sain potkaistua pyörän pystyyn, mutta sitten mentiinkin jo ojaan kyljelleen. Tuossakaan ei mitään käynyt, kiitos ajovarusteiden. Toinenkin lähes samanlainen tilanne sattui lokakuisena iltana, pari tuntia ajettuani halusin päästä nopeasti kotiin lämpimään. Mutka tulikin vähän liian nopeasti ja pyörä ei kääntynyt tarpeeksi, vaan lipesi ojaan ja siinä matka jatkui vähän matkaa ojan suuntaisesti.

Toivottavasti vielä joskus oppisi ajamaan...

Itse ajoin kaverin dt:llä ojaan kun piti vähän pikkupojille näyttää, miten se dt lähtee. Kävi vaan niin, että loppu tie kesken. 120km/h oli vauhtia ja sen 30 metriä jarruttelin, mutta märkä asvaltti niin eihän se muutakuin luisunut eteenpäin.

Ihme oli kyllä kuin ei käynyt mitään, onni oli mukana onneksi. Mut se on kyllä ikävä tunne kun tajuaa, että ei voi tehdä mitään.

Nyt kuitenkin 17-veenä viisastunut ja päättänyt, että ensi kaudella tuollainen lapsellinen ajotapa saa jäädä kyllä pois. Henki kulta on tärkeämpi.

Kolme kertaa tullut könyttyä vähän pahemmin.

1. Kerta: Ryyppy päällä lähdin märältä nurmikolta liikkeelle, kun kavereiden kanssa oltiin pelaamassa potkupalloa. Vaihdoin kakkoselle ja ryypyllä korkeat kierrokset aiheuttivat renkaan sutimisen, ja takarenkaan tulemisen vierelle. Hiekkaa vastaan->tökkää ja kyljelleen mentiin oikeen nätisti. Melkein 1800e remppa. Pyörä Honda NSR -01. Kuskille polveen pieni vekki ja farkut rikki.

2. Kerta: Ahveniston radalla ekaa kertaa isolla pyörällä. Kawa ninja 600cc -98. Tuli tunne, ettei enää käänny mutkaan ja pyörä pystympään ja jarruttamaan. Ei pysähtynyt. Pyörä kahteen osaan kaiteeseen osumisen seurauksena ja kuski pehmeästi rengasvalliin ilman naarmuakaan. Nahkapuku rokkaa.

3. Kerta: Suoraa pitkin keulien ja kävi mielessä jos vaikka kokeilisi harjoitella takajarrua vasten keulimista. Ei onnistunut. N. 80kmh vauhdista pyörä ympäri ja komean kipinäsuihkun saattelemana jalkatappi ja kytkinkahva poikki. Kuskille jalkaan nätti asfaltti-ihottuma, koska jalassa intin maastohousut (lomille menossa). Muuten ajovarusteet tekivät tehtävänsä. Pyöränä ktm 520.

Tarinoiden opetus: Ajovarusteet pelastavat henkesi, ja toheloi vain paikoissa missä et aiheuta muille harmia. En siis ole kolaroinut kenenkään muun tielläliikkujan kanssa.

Joskus vuonna miekka ja kilpi, olin tulossa 350 RD:llä kotiin aamuyöstä. Oli tihkusade ja kiihdyttelin Palace-hotellin edestä mäkeä ylös jossa menee myös raitiovaunun kiskot. Tarkoituksena oli nostaa vauhti sopivaksi kiskojen oikealla puolella ja siirtyä sitten tasakaasulla kiskojen väliin ajamaan. Jotenkin en vain keskittynyt ja pyörä siirtyi vähän liikaa vasemmalle ja ulomman kiskon päälle. Pyörässä sen verran kapeat renkaat ja juuri alkanut sade teki kiskon liukkaaksi, että en päässyt kiskon urasta pois vaan pikkuhiljaa pyörä nurin. Siinä sitten pyörä kieri edellä kipinöiden ja minä perässä. Nahkapuvun kanssa ei minulle ei käynyt mitään, nousin vain vauhdin hiljetessä tyylikkäästi ylös laittamalla kantapäät maahan ja hops siinä olin jaloillani. Se kyllä täytyy sanoa että oli aivan pihalla oleva olo sen jälkeen. Joku mies autoilija pysähtyi ja auttoi pyörän siirrossa sivummalle ja sitten joku nainen toi minulle kasan keräämiään vilkun palasia, kiitti Tämän kokemuksen jälkeen en voisi kuvitellakaan mitään muuta ajopukua kuin nahkapuku, siis ei muuta kuin pieni naarmu puvussa koko hommasta, pyörässä kyllä vähän enemmän.

Pitikö tähän laittaa vain kolarit toisen osapuolen kanssa? Vai myös kaatumiset ja muut koheltamiset?

Ei hirveetä romaania jaksais kirjottaa, kaikkia löytyy

Kaatumisia on monia, mutta ei kolareita. Liikenteessä pyrin ajamaan järjen kanssa, niin oon toistaiseks säästyny =)

En tiiä lasketaanko tää kolariksi vai kaatumiseksi,koska tapahtumaketju on niitä molempia.Kyseessä siis Yamhan Dt x kevari.

Kaikesta huolimatta.Olin ajelemassa loppuillasta syyskesästä kylillä siinä 12 maissa,kun ajoin erästä katua ja puikkasin koulun pihan läpi eräälle pyörätielle joka loppuu parkkipaikalle. Tämä pyörätie tulee kahden rakennuksen välistä ja parkkipaikka on suht laaja. Keli oli sateinen ja asfaltti oli päässy märäksi.

Siinä sitte vauhtia oli just kerinny lisäämään tuonne 40-50 väliin ja sieltä rakennusten välistä saapuessani eteeni ajaa juuri securitaksen auto.Noh,ensimmäinen reaktio tietysti oli pistää molemmat jarrut pohjaan,nähtävästi olin oppinut tehokkaan jarrutuksen opit sillä pyörä pysähtyi jotain 5m ennen auton keulaa,mutta itse en kuitenkaan tätä tajunnut vaan lensin jotenkin voltin tapaisesti siihen auton puskuriin.

Siinä maasta noustessani sitte kattelin omat vahinkoni nopeeta ja menin kattoo pyörää kun se kuskikin nousi tietysti ulos autostaan.Totesin,että takakatteen tarroihin oli tullut pienet naarmut,mutta katteet karjiksia lukuunottamatta olivat naarmuttomat. Onni onnettomuudessa omalta osaltani,tosin securitaksen toyotasta meni etupuskurin kiinnikkeet vähän vituilleen ja ilmanottoaukosta sellanen muoviritilä lähti irti joka meni kuitenkin painamalla takaisin kiinni.

Jutustelin siinä sitten tän nuoren kuskin kans niin hän kyseli voimiset ja tosiaan pikkanen aivotäräys tais tulla kun kypärän iskin aika kovaa maahan. Tälle hepulle oli kuulema itsellensäkkin tapahtunut joskus kevarilla kaatuminen ja sanoi,että sekavat fiilikset oli hänelläkin ollu.

Vaihdettiin kuitenkin yhteystiedot ja lähdin siitä sitte ajamaan kotia kohti. Ajokenkä oli vähä kulahtanu,muuta ei löytyny ajovarusteista,eli taas ajovarusteet pelasti monilta kolhuilta ja alustana oli tosiaan asfaltti ja suht kova isku niin voi kuvitella miltä se olis tuntunu jossai tuulipuvus.

Mielessä kävi myöskin,että kannattaa jättää se "mä käyn vielä yhen lenkin"-käymättä,koska yleensä se vahinko sattuu just sillon.

Muutamia tapauksia ollut... Vastaus polliin: "En kolaria mutta olen kaatunut"

1. Ei varsinaisesti kolari, koska omalla toiminnallani estin toiseen osapuoleen osumisen. Ajoin kaupungin keskustassa suoraan vihreän valon palaessa, kun vastaantullut auto kääntyi suoraan eteen (eli vasemmalle kääntyvä oli hän). Viime tingassa tehdyn jarrutuksen myötä prätkä kaatui ja niin siitä viileteltiin pyörän kanssa vierekkäin auton keulan alta. Jos en olisi näin toiminut, olisin osunut auton kylkeen; tämä oli myös sekä vastapuolen että poliisin toteama juttu. Selvisin vammoitta (pl. arpi polvessa pari vuotta), pyörän olisi saanut lunastaa mutta valitsin korjauksen. Vaikka tapahtumahetkellä syyllisyydestä ei ollut epäilystä, niin eipä vastapuoli vakuutusyhtiönsä useasta yhteydenotosta huolimatta ollut ilmoittanut mitään, joten vakuutusyhtiö teki lopulta päätöksen poliisin tapahtumailmoituksen perusteella, jonka siis minä toimitin yhtiölle. Tämä vielä muistutuksena kaikille (itse sen onneksi tajusin kolarin jälkeisestä vapinasta huolimatta): Aina poliisi paikalle, jos on kaksi osapuolta! Vaikka ei vaurioita toisen kulkuneuvoon tulisikaan, kuten tässäkin tapauksessa.

2. tapaus. Kiihdytin voimakkaasti pihatiellä, kun piti saada videokameralla ajopätkä kuvatuksi. Oli vielä kiire, koska tiesin kameran muistin loppuvan pian. Syksyinen piha, hiekkatie + havunneulasia ja puunlehtiä. Vauhtia hädin tuskin juoksuvauhtia enemmän, mutta niinpä vain lähti eturengas alta. Itse onnistuin hyppäämään jaloilleni ja pyöräkään ei hiekkaan kaivautumisesta huolimatta kärsinyt ollenkaan. Opetus: Muistetaan ne puunlehdet syksyisin ja turha kiirehtiminen pois!

3. kaatuminen, lievä. Olin laittanut jarrulevylukon kiinni edellisenä iltana. Koska en käyttänyt lukkoa säännöllisesti, viritin aina startti-nappulan puoleisen peilin päälle neon-vihreän kumipannan muistutukseksi lukosta. Tällä kertaa oli kuitenkin kiire lähteä liikkeelle, en ollut käyttänyt lukkoa pitkään aikaan, enkä huomannut edes muistutinta. Kaasua kahvasta ja sekunnin päästä oltiinkin taas maassa. Ihmettelin, että kuinkas se ruoho tänään näin liukasta oli, kunnes muutaman sekunnin päästä tajusin mistä oli kyse. Pyörä selvisi taas vaurioitta, nurmikolle jäi pienet jäljet. Oma jalka taisi jäädä pyörän alle, mutta eipä siitäkään pidempiaikaisia kipuja tullut. Opetus: Se kiire pois taas, myös lähtövaiheessa!

Minä olen yhden kolarin kerennyt ajamaan. Elikkäs viime vuoden keväällä oli pyörä kerennyt olemaan päivän ajossa kun sitten heti seuraavana päivänä autokoululainen ajoi kolmion takaa eteen enkä kerennyt sitten siihen mitenkään reagoimaan ja ajoin viittäkymppiä auton kylkeen kiinni.
Pari selkänikamaa murtu ja mununainen repes auki. Tehollehan siitä muutamaks päiväks joutu ja viikon sairaalassaolon jälkeen piti jotain selkätukea pitää ja 3 kuukautta oleilla sairaslomalla, että hyvin alko sekin ajokausi. Vähän luistin kyllä siitä siinä mielessä että kun pyörä oli muutaman kuukauden päästä taas ehjä niin heti vaan ajamaan, vaikka eipä tuollaisilla asioilla hirveästi kannata pelleillä.
Mutta toivottavavasti tänä vuonna kausi alkaa paremmissa merkeissä .

Minä olen yhden kolarin kerennyt ajamaan. Elikkäs viime vuoden keväällä oli pyörä kerennyt olemaan päivän ajossa kun sitten heti seuraavana päivänä autokoululainen ajoi kolmion takaa eteen enkä kerennyt sitten siihen mitenkään reagoimaan ja ajoin viittäkymppiä auton kylkeen kiinni.
Pari selkänikamaa murtu ja mununainen repes auki. Tehollehan siitä muutamaks päiväks joutu ja viikon sairaalassaolon jälkeen piti jotain selkätukea pitää ja 3 kuukautta oleilla sairaslomalla, että hyvin alko sekin ajokausi. Vähän luistin kyllä siitä siinä mielessä että kun pyörä oli muutaman kuukauden päästä taas ehjä niin heti vaan ajamaan, vaikka eipä tuollaisilla asioilla hirveästi kannata pelleillä.
Mutta toivottavavasti tänä vuonna kausi alkaa paremmissa merkeissä .

Aijai... Ikävää, ikävää.

Lienee melko harvinaista, että autokoulun auto ajaa kolmion takaa eteen, että opettajaltakin on jäänyt moottoripyörä havaitsematta, mutta näitä sattuu.