Moniko on ajanut moottoripyörällä kolarin?

Itse ajanut kaksi kolaria piikki aikoina ja sitte yhen isomman kaatumisen prätkällä.

1. Vanhemmalla Dt:n piikillä 60km/h liikenneympyrään ja kolmion takaa auto eteen, lensin konepellin yli ja ilman erikoisia ajokamoja oikea jalka otti sen verran osumaa että parin viikon saikku tuli.

2. Skyteamin piikillä, auto kääntyi vasemmalle ja eteen --> keula mutkalle. Vakuutus yhtiöltä tuli sen verran rahaa että sai usd- keulan ja tonni jäi käteen

3. Ja 525 kotkalla tullu ryvettyä vähän enemmänkin mutta pahin oli kun aamupöpperössä ajoin 50km/h hiekkatietä, pieni ylämäki ja sen jälkeen tie kääntyi heti vasemmalle,turvat sinne ojan pohjalle ja tajukin tais lähtee ~10 sekunniksi. Pyörän polkeminen käyntiin oli vähän vaikeampaa kun jalkaan sattui niin perkeleesti...

Itekkin on tullu ryvettyä ties missä kevarin kanssa lähinnä enskapolulla mutta mieleenpainuvimmat kaatumiset oli ne kun ekalla kerralla keulin jollain mökkicrossilla oiskohan ollu joku 80-luvun 250cc rossi no mutta siis keulin jollain märällä sivutiellä ja jarrut tietenkin toimi aivan loistavasti ja ympäri meni. Vauhtia arviolta noin 80 mutta ei siinä sen kummempia kun liuttiin asfaltilla parikymmentä metriä persiilteen ja kaveri nauraa järjetöntä räkänaurua eikä siinä pahemmin sattunu kun oli kunnolla topatut ajohousut.
Toinen oli kun ajettiin jollain ihan tuntemattomalla mettätiellä ja vastaan tuli jyrkkä mäki ja sen takana oli jyrkähkö mutka mutta enhän minä sellasta tienny vaan ajoin mäen ylös niin kovaa kun rossilla pääsi ja siitä sitten hyppäsin johkin pajukkoon ja lensin siitä pyörän päältä kun se tökkäsi johonkin. siellä sitten mentiin vähän miten sattuu mutta ajokamat pelasti kun ei varmaan mitään murtunu vaikka toista jalkaa linkutin 2 viikkoa. Pyöräkin korjattiin kääntämällä etupumput toistepän kun ne väänty pikkasen sisäänpäin ja sama meno jatkui tietekin.

Sanotaan että jos ei ikinä kaadu se on vain sen merkki että ajaa liian rauhallisesti . Itse olen kaatunut kolmesti joka kerta maastossa ja yleensä eturengas lähtenyt alta.

No, voikohan sitä kolariksi nyt sanoa, mutta semmonen pieni törmäys.. tuli kyllä kolhuja muttei mitään vakavaa kellekään. Muutamia mustelmia meikäläiselle onneks vaan! Eikä muuten ollu oma vika!

Nuorempana tuli kaaduttua parikin kertaa, mutta toissa keväänä tuli kaaduttua tällä 32-vuotiaallani. Kolmas kokeiluajo lumien sulettua tällä "uudella" pyörälläni (ostettu siis talvella näkemättä ja koeajamatta) ja etupää tuntui jarruttavan itsekseen, aina vain kovemmin. U-käännös piti tekemän ja suunnata kotiin tutkimaan vanhaa ladyä, mutta uukkaria tehdessä etupää lukitsi itsensä kokonaan. Ei onneksi vaurioita.

Syyksi paljastuivat täysin huoltamattomat jarrut, jarrunestekin oli enemmänkin jo mönjää ja jarrut ihan jumissa - lämmetessään alkoivat laahata ja kuumentua entsestään. Jarrujen huolto-osat olivat postissa jo tulossa, mutta piti vaan vähän kokeilla... eli vinkiksi: malttia, ei kokeillakaan ennen kun olennaiset osat on huollettu/tarkistettu.

Olen, 27 ruuvia loppu elämän ja levyä vähän, ens kesänä lonkkaproteesi. Galleriassa kuvia

2010 Oltiin nykyisen avovaimokkeen kanssa moporeissulla Norjaa kohti. Vanhalla kunnon sutsukilla puksutettiin hissukseen rajaa kohti, mutta Enontekiössä Karessuvannolla alkoi kuski nuokkumaan ja meni mutka suoraksi kyytiläisineen päivineen. Semmoista n.80km/h tai vähän vajaata märkään ojaan, hieman kerkesin korjaamaan suuntaa ennen itse ojaan sukeltamista, mopo heitti volttia ja eukko meni kuperkeikan kautta jaloilleen, ei suurempia vaurioita, minä taas tuli stongan yli naama edellä ojanpenkkaan josta syystä nenä veressä, kypärä päreinä ja heräilin pari sekuntia myöhemmin sikiöasennosta ojanpohjalta.

Onni oli, että oja märkä ja kivetön, mopo ei tullut päälle tms. Ensimmäinen autokunta joka pysähtyi sisälsi Ruotsin puolelta eläkeläisiä ja suurin huoli oli onko meillä sääskiöljyä, sen jälkeen pysähtyikin joku karavaanaripariskunta joka soitti ihan hätäkeskukseen ja järjesti hinaajan paikalle. Vedettiin hinaajasedän kanssa mopo lavalle ja mopo siirtyi firman tallin nurkkaan odottelemaan hakijaa. Paikallinen VPK ehti ensimmäisenä paikalle ja iski niskatuen minulle ensimmäiseksi (juuri punnerrettiin mopo hinausauton kyytiin ojasta ) ja paikalle eksyi myös poliisi, oikea ambulanssi ja olipa ambulanssihelikopteri sepekin jo matkalla mutta peruttiin.

Päättivät sitten viedä minut ja tyttöystäväni Rovaniemelle kuvauksiin varmuuden vuoksi joka olikin onni kun pääsimme sieltä suoraan junalla etelään parantelemaan haavoja. Minulla nimittäin selästä varmaan kaikki lihakset revähtivät naamakosketuksen seurauksena ja ihan hieman kipeät seuraavan viikon. Selvittiin melkein säikähdyksellä siihen nähden mitä olisi voinut käydä! Mopo meni aika lailla päreiksi, mittaristo muun muassa irtosi ja upposi ojaan, ajosaappaat bensassa jne mutta terveys on ilmeisesti tallessa.