Kolme japskia kokeiltu, joten siirrytään testaamaan italialaismerkkejäkin. Ducatit on vähän turhan kalliita, niin valinta osui apriliaan.
Eli heinäkuun alussa tuli vietyä Suzuki ylivieskaan ja takaisin sitten Aprilia RSV-R:llä. Rekisteriotteessa lukee notta -03 mutta kyllä tuo taitaa -02 malli olla, etuhaarukka ja katteet ovat vanhemman malliset. Joista katteet, ja varsinkin hiilikuituosat ja tarrat tuntuvat kulahtaneilta. Kellään mitään lääkitysideaa näille? Myös pari naarmua löytyy sieltä täältä ja kaksikilpinen, niin olisikohan kaaduttukin joskus... Myyjäliike ei tästä sanonut, mutta eipä tuolla enää niin väliksi. Pyörällä oli kuitenkin 28tkm takana. Takajarru ei myöskään toiminut, mutta siihen ei ole tullut perehdyttyä kun lähes kokonaan turha
Moottorinahan tässä on Rotaxin V2, joka on kyllä hilpeä ajettava rivineloseen tottuneelle. Vetää todella väkevästi alhaalla ja keskellä, ja vastaa vielä kaasuunkin kiitettävästi. Tosin sitten yläpäähän jää kaipaamaan lisätehoa, varsinkin kun kunnollista tehopotkua ei niin tunnu, vaan veto on tasaista, ehkä jotain pikkukuoppia huomioimatta. Siltikkin tuolla on todella hauskaa vedätellä mutkista keskikierroksilla.
R-mallimerkintä pitää sisällään öhlinssin etu- ja takajousituksen, vähän hiilikuituosaa sekä OZ:n takoalumiinivanteet. Vakiomalli en ole testannut mutta voisin sanoa että tuo R on ihan hintansa arvoinen, pyörä tuntuu todella ketterältä viedä mutkiin ja taittuu todella kevyesti. Tosin tuntuu joissain tilanteissa hieman epävakaalta, erityisesti hitaissa mutkissa. Tämän ehkä saa setvittyä jousituksen säädöillä ja varmaan otan talvenaikana irti ja lähetän johonkin pajalle huoltoon. Varsinkin kun takajousen jäykkyyden säätönupikka ei tunnu toimivan mitenkään järkevästi, klikkeri on ainakin kaput.
Ajoasento poikkeaa hieman japseista, ehkäpä vähän avarampi. Johtuu varmaan penkin korkeudesta. Tankki on myös hemmetin kapea ja siitä on hankala saada otetta, tämä pitänee korjata stomp-gripin avulla. Jalkatapit tässä oli vaihdettu jo aiemmin (kaato?) valter-moton sarjaan. Harmi vain että ykkösmallin sarja, eli ilman niitä takalevyjä, tästä johtuen saappaat hinkkaavat pitkin takahaarukkaa ja ketjua, joka on ikävä ilmiö... Jarrut ovat 320mm brembot, ja vaikka ehkä mieluummin radiaalipuristimet, ei noissakaan nyt mitään valittamista ole. Pysäytysvoimaa on kyllä riittämiin.
Pyörässä on kiinni leovincen high-mount slipari ja äänet ovat kovin miehekkäät. Ja lujat... Ikävä vain että putki nousee typerästi ja on aivan jalaktapin takana, joten saapas hinkkaa kokoajan putken lämpölevyyn...
Hirveästi muita muutoksia tässä ei ollut. Lukuunottamatta tuota tappisarjaa ja klipareita (kaato?)
Renkaina oli tullessa jotkut dunlopin katukumet joita ei kyllä toisia alle tule :X Ei mitään luottoa renkaisiin ja meinasin kuivalla asfaltilla jarruttaa alta... Sittemmin tuli vaihdettua vähän käytettyihin pilot oneihin, joihin sitten tykästyin ikihyviksi. Luottoa alkoi löytyä heti paremmin ja renkaat tuntuvat neutraaleilta alla. Ei sillä että pidon rajalla mentäisiin, mutta jotain eroa jopa olin huomaavinani.
Tuli myös hommatta R&G:n kaatumatatit sekä ''kiinapazzot'' jarru ja kytkinkahvoiksi, jotka lähtevät hetimmiten irti. Ihan vain siitä syystä että vakiot istuivat käteen huomattavasti paremmin. Mitään muita radikaaleja muutoksia ei ole tullut tehtyä. Huoltonakin vain Teboilin öljyt sisään
Kuitenkin tästä tuli nyt tekstiä enemmän kuin mitä edellisistä pyöristä taisin ikinä kirjoittaa, joten kai ne italialaiset herättävät enemmän tunteita?
Talven aikana sitten jotain kivaa uutta ehkäpä...