Muutaman vuoden tauon jälkeen sain vihoviimein hankittua ikioman "ison" moottoripyörän, eli kyseisen Suzukin.
Pyörä on vuosimallia -85 eli aina yhtä luotettavien internet-lähteiden mukaan pitäisi kamppeen olla luotettava ja varmatoiminen. Malli ensiesiteltiin vuonna -83, mutta se vedettiin pois markkinoilta jo -84 mm.laturiongelmien sekä moottorin lastentautien vuoksi. Malli kuitenkin palasi entistä ehompana markkinoille vuonna 85 (vaikka eput eivät tästä laulussaan maininneetkaan) ja sillä kertaa se pysyikin tuotannossa useamman vuoden kunnes sen korvasi lopulta täysin uudistettu GSX 750 F.
Pyörän sydämenä sykkii ilma-öljyjäähdytteinen kahdella nokka-akselilla varustettu 16-venttiilinen rivinelkku, joka potkii takarengasta parhaimmillaan n.86 lämminverisen voimin moottorin kiertäessä tällöin 9500 kierrosta minuutissa. Venttiilikopat myös mainostavat kovasti moottorin olevan varustettu TSCC-kansilla, eli pyörästä löytyy hienosti suomennettuna kaksoispyörrepalotilat.
Alustan etupäästä löytyy suzukin -80 luvun huippuhaarukka, niin kutsuttu anti-dive, varustettuna jousen esijännityksen säädöllä. Takapää puolestaan on monojousitteinen full floater, josta löytyy paitsi esijännityksen, myös paluuvaimennuksen säätö.
Ajossa pyörä käyttäytyy ikäisekseen todella mallikkaasti. Ajettavuus on vakaata ja alusta on jämäkkä. Moottori jaksaa kyllä vetää alhaalta asti puhtaasti, mutta mikäli tällä pyörällä mielii ajaa kovaa täytyy moottoria piiskata reiluilla kierroksilla; ensimmäinen terävöityminen tapahtuu 5000-6000rpm paikkeilla ja varsinainen muulinpotku iskee persielle vasta 7000rpm jälkeen.
Vaihteistosta löytyy vain 5-pykälää mikä on matka-ajon kannalta aika vakava miinus. Satasen vauhdissa kone huutaa hieman alle 5000 kierrosta minuutissa mikä ei ole kivaa, varsinkin kun kyseinen yksilöni on varustettu Marshallin hivenen vähemmän vaimennetulla 4-1 putkistolla.
Pari kuvaa vielä lopuksi. Etukate on toistaiseksi irtaallaan sillä se kaipaisi maalausta. Pyörä kaipaa "pientä" fiksiä muutenkin lähinnä sähköjen kanssa.