Honda EFR -sähkömoottoripyöräkonversio

Hetkeäkään en tietenkään epäillyt, etteikö onnistuisi. Nyt käytössä olevilla akuilla "EFR:stä" tuli soolopyörä, koska kantavuus loppuu kesken. Lisätietoa lähipäivinä!

Vau!

Hieno saavutus, onnittelut!

Hieno saavutus, onnittelut!

Kiitos vain!

Muutoskatsastus vei parisen tuntia, jonka aikana inssi selaili konversiossa käytettyjen komponenttien tietolehtisiä, sähkötarkastajan tarkastuspöytäkirjaa ja yleisesti ihmetteli asennusta. Jossain välissä ilmeisesti tarvittiin konsultoiva puhelinsoitto jonnekin. Rekisteriin merkittyjen tietojen muuttaminen tietysti oli osa prosessia. Varsinaista ajokoetta ei ainakaan minun nähden tehty. Taluttelin pyörää kyllä myös niin, että moottori työnsi pyörää eteenpäin. Itse tiedän, että pyörä on ajettavissa.

Konversion myötä pyörän omamassa on 310kg. Vanhaa rekisteriotetta ei ole tässä käsillä, mutta alkuperäinen märkäpaino on Wikipedian mukaan 230kg. Massa nousi siis ison matkapyörän suuruusluokkaan. Kun tieliikenteessä sallittu suurin kokonaismassa Hondalle on 406kg, ei käytännössä kyytiin saa matkustajaa. Ajotuntumakin on pitkälti vastaava kuin moottoripyörällä matkustajan kanssa. Jos ja kun akut pitää joskus vaihtaa, saa pyörästä kevyemmällä akustolla taas 2 hengen ajokin.

Rekisteriotteeseen merkattu suurin nettoteho on 27,6kW. Tehopainosuhteeksi muodostuu 0,089kW/kg. Pyörä on nyt seisonnassa. Viimeistään ennen ensi kesää pitää kilpailuttaa vakuutukset uudestaan. Mielenkiinnolla odotan, millainen hinta mahtaa konversion jälkeen olla.

Mitä seuraavaksi? Kelit ovat melko suurella todennäköisyydellä ensi kesään asti niin märät ja kylmät, että pyörä taitaa mennä purkuun. Ainakin osa osista saa maalia pintaansa. Hullu projekti, mutta oleellisin etappi lienee saavutettu.

Joo, se oli valmis ja nyt on kesä. Ihan ei silti olla vielä liikenteessä, mikä a.o. kuvista käykin ilmi.

Keulaputket käytin huollossa, koska miltei kaikki muukin oli jo irrotettu.

Kaikki uusi kilke tuli vielä purettua irti.

Moottorin teräskehikkoon koneistutin hienosäätönä poteron yhden kiinnityspultin kannan siirtämiseksi syvemmälle pois ketjujen tieltä.

Kaikki itse kokoon hitsailtu + mm. alkuperäinen takahäkki käyvät vielä soodapuhalluksessa ja maalauksessa. Katteet jäävät toistaiseksi sellaisiksi kuin ovat. Kunhan tekniikan puolesta pääsisi ajelemaan vielä tänä kesänä. Muoveja ehtii ihmetellä joskus™.

Itse väännetyt akkutelineet, moottorikehto ja orkkis takahäkki saapuivat hiekkapuhalluksen ja maalauksen jälkeen tallille. Joten pyörä kokoon ja liikenteeseen. Sähköä ilmassa?

Ekaa kertaa ajomatkaa yhdellä latauksella tuli testattua kunnolla. Projektin alkumetreillä tehdyt arviot pitivät hyvin paikkansa: ajon luonteesta riippuen ajomatka näillä akuilla on luokkaa yli 70km - alle 100km.

Kun tekniikka nyt (toistaiseksi) tuntuu toimivan, voi seuraavaksi tarttua pyörän ulkoasuun. Maalia - minkä väristä? Vai sittenkin teippausta? Vai näiden yhdistelmää?

Tää on kyllä uniikki laite, hölmöstä ideasta toimivaksi kamppeeksi ja vielä lailliseksi!

Varmasti on riittänyt harrastamista, ja sehän se on pääasia, joten arvostan!

Oma väriehdotukseni on hopea.

Kesä tuli. Ei vaihtunut sähkömotskarin väri ennen kesää, mutta nyt vaihtuu.
Pohjatöitä - varsinkin hiontaa - voisi tehdä miltei loputtomasti, mutta jonkinlaista tasapainoilua tuloksen ja sen saavuttamiseen tarvittavan ajan välillä tämä on. Vesihiomapaperia karkeammasta hienompaan siirtyen ja märkänä(!)

Hopeinen siitä pääväriltään tulee. Kuvassa osat kuivumassa. Riittävän toimiva toteutus oli osien maalaaminen pyykinkuivaustelineeseen riippumaan viritettynä. Erinäisiä suunnitelmia teippaamisen suhteen on. Katsotaan, miten harjoitukset sujuvat.