Kawasaki 636 "stunt"

Mitäs.. Täällä taas tapahtuu. Aamulla ihmettelin, että joko se aijaa.com on kokonaan kaatunut, kun ei kuvia saa näkyville. Nyt niitä kuvia tais tulla jo ihan täysin hups-vahingossa ainakin yks liikaa joltain paikalliselta trollilta. Siinä kunnossa se motti siis vielä odottelee ihmeitänsä, ei se ilmeisesti auttanutkaan vierestä katsella ja zuumailla kädet taskuissa. Sylinterisarja nykästiin pois ja tarkistettiin varmuuden vuoks. Tiivistepinnat puhtaaksi, nää kuuluisat sinertävät amispaskat väliin ja takaisin. Tässä vaiheessa ajattelin, et olipa se perseestä, mut onneks lopun konetta meneekin kasaan niin, ettei kerkee huomaamaankaan. Kuis kävikään. No mitään ei tosiaan huomattu, mut todellisuudessa ei mitään myöskään tapahtunut. Oikein pätevä pohdiskelu ja päiden lyönti yhteen seuraavasta vaiheesta meni suurin piirtein tähän malliin. "Jejee mitäs sitte?" ".. San ny, ettei tää voi ol mahdollist, se kannen tiiviste.." "ttä?" ".. No eiköst se oo kotona tallin pöydällä ja kaikki mahdolliset pienimmätkin hilppeet on juur täs, sun pöydällä!" *Erittäin hilpeää naureskelua ja pullojen kilinää* ".. Mut on meil sentää tätä." Niin. Saatiinhan me siitä parin tunnin kuluttua aina valmis kuskimme, JannePa ratin taakse ja sain napattua pahvin mukaan. Tosin siinä vaiheessa, kun todellakin oli tarkoitus asentaa ja sihtailla se siihen sylinterin päälle ja jopa jatkaakin vielä siitä, ei osoittautunut enää millään tavalla järkeväksi vaihtoehdoksi, joten juottolaan jatkui tie.

Eikä muuten vietykään heti letkuihin kiinni, kun kävi toisella tohtori setäsellä. Sen puolen vois jo mennä, jos vaikka saisivat jotaki selkoa tästä mysteeristä. Tällä kertaa ilmeni juuri todetun influenssan tilalle selvä poskiontelon tulehdus ja raju keuhkokuume. "Sen eilen noudetun lääkekuurin voit jättää kokonaan, tässä sinulle uusi resepti." Kiitos tästä. Koittaisivat jo hiljalleen päättää. Nyt loppu OT, jatketaan pyörän edetessä.

W1TTUTÄTT4R44!?1!!







Palaillaan sunnuntaina. On taas niin jumalattomasti verta, hikeä ja sitä aikaa vievää hommaa, notta täytyy muistaa nollailla välistä.

Sinne meni siis viimeinenkin harmaa palikka tästä moposta! Huomenna tiputtaan runkoa päälle, kun saa vähän jeesiä mukaan. Ei nyt raaskinu just maalattua konetta alkaa yksin sihtailemaan kiinni runkoon. Jollei enempiä vastaiskuja tule, niin sitähän vois helposti olla jo ens viikoloppuna takasen vaihto hommissa?



Toista puolta koneesta. Parit himmelit pulttailtu vielä jälkeen päin kiinni. Maalauksen ajaksi otin kuta kuinkin kaikki kopat pois, jotta pääsin suihkimaan paremmin maalia. Pohjien tekemisessä käytin oikeestaan kaikkea mahdollista, mitä sattui tallista löytymään. Kaikkea teräsharjasta näihin mahdollisimman pieniin metallitikkuihin ja niin edelleen. Perus lämpokesto maalilla mentiin.. Kyllä se siellä tiukassa pysyy, vaikka esilämmitys on tässä tilanteessa hiukan hankalempi homma, ja näyttäähän tuo myös pirun komialle! Eli tuollasta aivan "piki palaneen matta mustan" sävyistä, eli niin matta, kuin olla ja voi, elikkästen täydellistä. Täytyy sanoa, että en ikinä enää värkkää itse käsin pohjatöitä moottorin maalausta varten. Varsinkaan, jos lähtökohta on lähellekään tän tyylistä. Meinaa olla välillä melkosta homojen hommaa. Päivän saa nätisti kulutettua siihen, kun suoraan menee töistä talliin ja on iltaan asti siellä pitämättä yhtään muutamaa minuuttia pidempiä taukoja + siihen parit samanlaiset päivät lisää + se, että jo viiden minuutin kuluttua aloittaessani tätä mahdollisimman pieni taltta kädessäni ajattelin, että mihin sitä taas piti ryhtyä. Kaikennäkösiä liuottimia haistellessa vierähti ensimmäinen tunti, meni toinen, ehkä kolmaskin ja tuossa sai menemään ensimmäisen päivän. Kuva.

Venttiilikoppa sai huolellisempaa käsittelyä. Itse koppa lasikuula-puhallettiin ja nuo huohotus-järjestelmän läppäventtiilit käytettiin samalla pesussa. Tais vähän lähteä homma lapasesta, kun tuohon kävin maalit hakemassa. Kaksi paukkupulloa, 58e. Filleriä oli jo ennestään, mutta ei sekään mitään ilmaista litkua ole. Tämän huomas taas, kun perjantaina meinaa lähteä viihteelle, ja tilin saldo näyttää 0,60€.

Konetta kasaillessa tuli vastaan yks mielenkiintonen homma. Uudessa kannentiivisteessä oli yhdessä kohtaa öljykanavalle porattu 3mm reikä, vaikka alkuperäisessä pahvissa samainen rööri oli 9mm. Tarkemmin perehdyttyäni tää näytti olevan öljyn meno alakerralta nokka-pukille, ja sylinterisarjassa kanava oli 6mm. Huitasin 6.8mm poralla läpi, viilaa perään ja pulttasin kiinni. Tämä hyvä.

Moottorin viimooset hetket ennen sen punnertamista runkoon kiinni...



... Ja kas, TUOSTA!



Eturengas menee vaihtoon huomenna, pyörän etupää vaappuu nyt stongasta köyden varassa katosta. Ilmestyi kumi kotiovelle asti odotettua nopeemmin.. Kiilloiteltu, vahailtu.. Hinkkausta kaipaa edelleen, varsinkin runko, huomasin moisen pesäkkeen vasta kuvista.. Syyläri ja pakosarja lyödään kiinni vasta, kun ne on maalattu uusiksi. Maali tosin pääsi loppumaan, pitäis kipasta hakees lisää. Tällä kertaa vois kattoo, miten maali tarttuu jäähdytysripoihin. Mustaa vaan, yhtään sitä silmään pistävää harmaata pintaa ei tästä enää tarvii löytyä. Kiilloitetut osat on sitte asia erikseen.

Käppärin kahva piti jo viime talvella lyhentää, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Kahva ruuvipenkkiin kiinni ja sopivalla lenkillä vääntämään poikki. Rätti on tuossa siinä toivossa, ettei tule turhan tiukkaa kurvia päähän. Ei se nyt onnistunut aivan samallailla, kun viime kahva taipuili ensin monta astetta, mutta tää napsahti samantien poikki. Höyläilin sen vielä sopivasti etujarrukahvan mukaisesti tähän malliin, ja rättilaikkaa perään. Älkää pelästykö tuppeja, niihin on vedetty äkkiseltään teipit päälle, jottei aivan öljyssä sun muussa mahnassa olis rojektin jälkeen. Toki olisihan se katu-uskottavampaa olla aina paskaset ajohanskat kädessä!



Tollaset kulutuspalat tuli aikoja sitte pyöräytettyä takatappien päätyihin. En tiiä mistä muovitangosta mahdoin sorvailla, mutta aivan perseestä oli työstää. Noissakin vielä mukavasti jäysteitä jäljellä, mutta eiköhän se tässä tilanteessa oo aivan sama, millaset palikat siellä asfalttia vastaan laahaavat.



Itse kuuluisa etulokari kokelas saapui myös viime viikolla. Tässä ei vaan satu olemaan yhtään samaa muotoa, mitä tuotekuva antoi ymmärtää, tollanen vanhan cebarin kuokkaa muistuttava. Kato vaikka. Kilautin tapahtuneesta, ja piakkoin pitäis Kustin polkasta tuomaan paremman näköinen versio tilalle.

Jaaahans, sehän suttaa ja keullii jälleen.

Taas tuli siis käytettyä koko pyörä suhteellisen palasina. Vielä viikko sitte olikin enää runko, swingi, linkusto ja t-palat kiinni. Joka osan läpikäynti ja nyt alkaa olemaan valmista. Huomasin vasta kasausvaiheessa etupyörän laakereiden olevan täys finito. Klappia enemmän, ko laki sallii ja rohissoo vaan. Uudet sisään ja asennusholkiksi luopui tyylikkäästi edellisestä mankista yks räjähtänyt mäntä, kun näytti olevan millilleen oikeen kokonen tähän hommaan. Tässä vaiheessa sai jo vihdoin tiputtaa etupään kiikkumasta köysien varasta maan tasalle ja tehdä siirron askelta taaemmas. Pyörä kiinni ja uutta käppärin kiinnikettä viimeistelemään, kun oli moinen vasta melko raakatyöstetty versio. Edellinen kiinnike otti itteensä ja taipui niin, että vetäs levyn halki?! Uuden jarrulevyn käväsin jo viime kesällä noutamassa Korvannolta. Oli taas melko ikimuistoinen reissu, kun saatana pääsin jo puolväliin kotia ja huomasin levyn sirklanneen takin välistä jossaki vaiheessa tien varteen. Onneksi kyseinen tieosuus oli pitkälti tämän seudun hiljaisimpia ja tasaisimpia mutkapätkiä, joten urut auki ja naureskelemaan Yliverrosen kanssa tapahtunutta, antoi säälistä jopa vitosen alennusta. Se siitä. Edellinen kiinnike oli 10mm, nykyisen plaanasin muistaakseni 14mm vahvuiseksi ja jätin materiaalia reunoille niin, että varmasti NYT KESTÄÄ!!! Eipä oo fiinimmästä päästä tällä kertaa, mutta nyt keskitytään ajamiseen. Tuossa vielä kiinni pultattuna ennen 121:llä käsittelyä.



... Lisää puunailua, jarrujen ilmaamista ja muuta hipistelyä. Käppärin nesteetkin kiehautin jo viime kesällä, kun motarikeulaa kokeilin varovasti sen 15km, eikä sen jälkeen taas "ollut millään aikaa" vaihtaa niitä, vaikka jokaisen pienen pyörittelyn jälkeen hävis jarrulta tunto.. Samoin seisontatuen asentotunnistimen piuhan kanssa. Sieltä hapertui johto poikki ja tuli äkkiä vaan ryssäliitoksilla se pelastettua, eikä sitä millään kesällä jaksa tollasia hifistellä. Kutistesukka jämähti nätisti sytkärillä lämmitellen, kun kuumailma-puhallin sanoi sopimuksensa irti aikoja sitte. Sekin paska tosin syttyi viimeisen kerran ja sulas mukana. On se komiaa, kun on puitteet kunnossa!

Pikku näpertelyt alkoi olemaa taka päin, ja tuli sitä tekemisen meininkiä. Käyttäen koko eilisen aamun tallissa sain vihdoin heräteltyä pyörää tulille. Parin starttaamis-yrityksen jälkeen lähti samantien kehräämään tasaisemmin, kuin ikinä. Aivan käsittämätön tunne! Hetken aikaa lämmiteltyä ja kuunnellessa, ettei yhtikäs mitään sivuääniä kuulu, nykäsin äkkiä mahdollisimman rähjäisen krossipotan päähän aina niin eroottisten tallikuteiden kaveriks ja testiajolle! Tekniikan todettua priimaksi oli taas hyvä jatkaa. Niin, ja tämähän tapahtui siis täsmälleen tässä ulkomuodossa.



Hymy valtas vähintään allekirjoittaneen takaraivoon asti, kun pääsin isolle tielle testaamaan pitkästä aikaa, urku auki maltillista poweria ja vastaan tuleva matkamotoristi pystyi vielä morjestaan. Mahtoi se olla harvinaisen koominen näky vetää rikkinäiset farkkujen lahkeet ja duunaritakki liehuten, rossikypärän lippa vinossa (halki), ääniä vaimentamassa sivistyneesti pelkkä pakosarja ja pyörän keulilla ainoastaan toi _järjetön_ johtohelvetti.

Hahah, eikai vaa lähe mökää tolla putkella

Ei kiinnostanut turhat meluasteet tos vaiheessa, mutta kyllä, melko miehekkäät paukutukset lähti. Piti sitte hieman sivistyä ja pultata tuon jälkeen vaimentaja, katteet, raudat, valot sun muut kuntoon. Siinä iltahämyssä ja pienessä pakkasessa pääs vielä nätisti herättään viimeiset pahennukset sunnuntaille. Onnistunut remppa tuli tehtyä! Lukuun ottamatta startin oireilua, joka tais mennä omaan piikkiin. Lämpimänä ei jaksanut startti enää pyöriä, mutta kylmänä taas lähti. Oli siistiä tuuppailla käyntiin tuolla keväisillä hiekotetuilla asfalttiteillä, kun sitä soraa on joka paikassa!! Ensin vaihtui akku uuteen, eikä vaikutusta. Laturilta mitattuna tais tulla suhteellisen (?) oikee jännite, joten vika oli pakko olla itse startissa. Sitä kun tuli näprättyä maalaus-vaiheessa, ja ihan silkasta mielenkiinnosta piti tietysti ottaa ja ihmetellä, mitä se härpäke oikeen pitää sisällänsä. Luultavasti hiilet jotenki vituralleen asennettu, ja näin ollen lämpölaajenee koko paska ja vetää jumiin. En jaksanut siihen perehtyä enää yhtään enempää, joten vanhasta motista startti pois, sen suihkiminen mustaksi ja päittäin vaihtoon. Vittumaisessa paikassa oli vaihtaa, mutta kyä pelaa taas! Vetoja tuntuu olevan perstuntumalla aavistuksen enemmän, joka oli ihan odotettavissa. Ensimmäiset tourinkipelleilytkin tuli äskettäin ajeltua, tai no mitä nyt vajaat 20km, mutta ei ole kauheesti tapana.. Täytyy melkosesti antaa happee huoralle, ettei kerkee jäätymään matkalla.

Perjantaina tallilla keskiketterää nautiskellen zuumailin edellisiä maskin kiinnikkeitä. Ne on ollut vähän sellaset räpellykset, kun tekasin ne vuos sitte näyttelyä edeltävänä yönä mahdollisimman pikasesti. Ken tietää, tuliko tällä kertaa juotua liikaa, vai mistä moinen inspiraatio. Tällaset kiemurat meinaan syntyi.



Kiinnittyvät raisereiden kinnityspultteihin t-palan alapuolelta. Ensin nopeet mittailut, jotta sai mahdollisimman ison pellin kappaleen sinne kiinni, ja sen jälkeen miettimään muotoilua. Istahdin sivistyneesti oluen kanssa mietiskelemään Kwakan etupään viereen, tussilla piirtelin raa`at muodot (tämä vaihe vei ainakin kolmisen tuntia), ja piirtopiikillä sitte millilleen symmetriset molemmille kappaleille. Viimosen päälle (ryssä-)arkkitehtuuria designia, yläreuna tulee menemään denttitankin ylätason mukaisesti ja "Z-muoto" ollaan matkittu sivukatteiden leikkelyistä. Maskin takana kun on tunnetusti ahdasta, joten heftasin mutterit takapuolelle. Eipä tarvii niiden kanssa aina räplätä ja menettää hermojansa. Löytyi maskille juur sopivat kiinnityspultit ja -kumitkin. Maalia vaille ovat vielä. Täytyy siinä samalla maalata, kun otan itseäni niskasta kiinni ja siistin tuon johtohelvetin maskin takaa.

Etulokari on vieläkin matkan varrella. Se joutaa sitte denttitankin kanssa kaverille maalattavaksi. .. Ei kai siinä paljoa muuta hommaa enää ole. Aijoo, takalokarille vois keksiä jotain hyvin kisaista ja luovaa, kun on puolväliin asti halki.

Tää on kyl asiallinen, tullu itekki etsittyy 636:sta vähän aikaa ku tätä seurannu

Harvoin näkee tälläst omistautuneisuuttaa stunttipyörää kohtaa, jote helvetin isot propsit et jaksat noi paljo panostaa ja kyl se näkyy lopputuloksessaki.

Helkkarin hyvältä näyttää ! Pakosarjan olisit vielä maalannu kun oli koko pärrä osina...

Helkkarin hyvältä näyttää ! Pakosarjan olisit vielä maalannu kun oli koko pärrä osina...

Pakosarja olis tosa samassa kunnossa hetken päästä kun antaa tarpeeksi happea huoralla .

^^ Totta, ja kiillottaminenkin on aika kova homma siihen nähden mitä se sieltä katteiden kanssa näkyy..

!!! Tulis nyt edes se vittujen kevät tänne suomenmaalle näiden tuhansien takatalvien sijasta. Viikon aikana päässy varmaan kaks kertaa ajaan, ja sillonki ollut jo pakkasta. Eilen tuli vihdoin taas lähdettyä, mutta ei siitä tuolla pakkasessa mitään tule. Kaikki mahdolliset spotit joko autoja, soraa, tai jäätä täynnä. Siitä armoton vitutus päälle ja valtatielle lataamaan.. Noh, sielläkin yllätti pitkän loivan kurvin takaa pari houkuttelevan jäistä kohtaa, joten näin oman terveyteni kannalta paremmaksi mennä kotia. Taas oli yöllä satanut lisää paskaa taivaalta, mutta näyttäis silti asteen verran lupaavammalta, joten täytyy tästä hilpasta saman tien uuteen itsemurha-yritykseen, kun on saanut kirjoiteltua. Kävin vielä pikaseen parit kuvat nappaamassa todistusaineistoksi.





Näyttää kauheen orvolta ilman huggeria, mutta alkuperäisestä ei taida enää saada taivuteltua kunnollista. Underikin irvistelee ikävästi. Pesun tarpeessa olis myös, mutta rapatessa roiskuu, ja kattokaapa vaikka tuota allekirjoittaneen kotitie-osuutta taustalla. .. Kelit vieny koko motivaation mennessään, joten eipä toimi vilkutkaan vielä, ja muutenkin kaikki piuhat vaan äkkiä tungettu maskin taakse. Jos tästä nyt pikasesti alkaa to-do-listaa miettimään, niin:

-Huggeri
-Etulokari vaihtoon
-Denttitankin maalaus (pohjatöitä aloteltu, maalataan samalla, kun tää etulokari vaan olis saapuakseen)
-Niitä he#"!%¤n sähköhommia ihan tarpeeksi. Vilkut toimimaan, ja samalla tuon johtonipun siistimistä maskin takaa. Xenonit ja joku pieni sinertävä kilven valokin olis jees.
-Jos koulussa riittää aika, niin jarruneste-säiliöt vois pyöräyttää alumiinista ja tehdä virtalukolle sellasen "kehyksen" siistimään yleisilmettä.

Pakosarjaa en maalannut juur kyseisistä syistä. Parin päivän ajeluiden jälkeen se on jo samallainen, eikä se tosiaan tuolta mainittivasti paistele silmään.

Tää on kyl asiallinen, tullu itekki etsittyy 636:sta vähän aikaa ku tätä seurannu

Osta ihmeessä, nää on parhautta! Kaikennäköstä huhua kuulee liikkuvan, mut siinäpähän pelottelevat. Näin puuta koputtaen, tässä on hyvin kestänyt aivan kaikki osat, lukuun ottamatta edellisen motin räjähtämistä. Yleisesti, jos joku osa näistä menee, on se rakentajan huolimattomuutta.

Harvoin näkee tälläst omistautuneisuuttaa stunttipyörää kohtaa, jote helvetin isot propsit et jaksat noi paljo panostaa ja kyl se näkyy lopputuloksessaki.

Tattista vaan! Tykkään välillä hiukan hifistellä, mutta se touhu tosin saattaa joskus lähteä jo vähän lapasesta.. Haittaakse.

Kattoos, eilen loppu 5kk työharjottelu ja nyt olis edessä viiden päivän vapaat. Ei oo hetkeen näin aurinkoista päivää ollu, lämpömittarikin jopa plussan puolella. Kai sitä joutais jo kaljakaupoille, koska on taas yhtä lappusta lompakon pohjalla köyhempi.

Mitattu keskinopeus 93@60km/h, etupyörä ylös kytkettynä, päiväsakkoja 33 kpl.

Olin just tulossa spotilta valtatietä käyttäen ja lähdin kaartamaan liittymän kautta kaupunkiin. Yks suuntainen, kaks kaistainen tie, edessä tyhjää matkaa vaikka kuin, mutta takaa tuli kuitenkin pari autoa. Hyppäsin penkille nostaen nokkaa ja sivarihan se sieltä sitte seuraavissa valoissa koukkas eteen. Eli suhteellisen samallainen tapaus, kuin viime vuonna. Se luokiteltiin myös törkeeksi, joten tällä kertaa ollaan luultavasti sen puolisen vuotta ilman. Ei ollut näemmä porilaisilla varaa edes tummentaa lasejansa. Onpahan taas aikaa laittaa pyörä mallilleen, ja veljelle lainaan, kun ite tarvii lähteä jo kesällä valtion hommiin. Toisaalta vois nyt vaan ajella, ei paljoa ajokiellon venytykset missään tunnu. Joka tapauksessa se sillon tulee takaisin, kun oon intissä.

Eli mitä, ajokausi kesti sen 4 ajokertaa? Ei käy tasan nallekarkit.