enduro,mx,fmx videoita/kuvia

Sama tilanne se on Suomessakin. Jos katsoo esimerkiksi Häkkisen, Salon, Räikkösen, JJ:n polkua, niin kaikkensa ne on niitten vanhemmat uhranneet pojan unelman eteen.

Samalla polulla ymmärtääkseni mennään Kullaksen kanssa ja monen muun maailmalle haluavan suomalaisen crossikuskin kanssa.

Kun rupeaa katselemaan noita oikeasti pärjänneitä kavereita, niin jotakuinkin jokaisen taustalta löytyy se uskomaton uhraus mitä vanhemmat ovat lapsensa eteen tehneet. Ikävä vaan että hirveän usein se 'all in' onkin 'all gone'.

Itse en olisi valmis tekemään yhtä suuria uhrauksia kuin muutamat omassa tuttavapiirissä olevat ovat tehneet.

Hattua pitää nostaa heille jotka ovat valmiita myymään oman kotinsa, yrityksensä tai muun vastaavan mahdollistaakseen lapsensa unelman.

Tai sitten "all gooning", varmasti löytyy sillekin oma piirinsä.

Joo näkihän sen jo Kullaksen faijan reaktiosta eräässä taannoisessa kisassa että paljon on pelissä. Sen verran helposti lähti nyrkit pystyyn.

Hattua pitää nostaa heille jotka ovat valmiita myymään oman kotinsa, yrityksensä tai muun vastaavan mahdollistaakseen lapsensa unelman.

Jotenkin uskon, että huipulle pääseminen voi olla mahdollista ihan vaan lahjoilla, hyvällä valmennuksella, suunnitelmallisuudella ja tietysti onnella. Mitä jengin toimintaa katsoo, niin raha menee usein väärään paikkaan (viritysosiin, aurinkolaseihin, lippiksiin) ja toisaalta mennään eurooppaan treenaamaan, mutta treeni ei ole mitenkään kovin laadukasta. Pikkasen olen alkanut vilkuilla jos löytäisi jonkun lahjakkaan 65 juniorin (ja täysipäiset vanhemmat), jota voisi auttaa eteenpäin vähän joka osa-alueella. Omat lapset on onneksi tyttöjä, niin helpompi pitää kilpacrossista erossa.

Hattua pitää nostaa heille jotka ovat valmiita myymään oman kotinsa, yrityksensä tai muun vastaavan mahdollistaakseen lapsensa unelman.

Jotenkin uskon, että huipulle pääseminen voi olla mahdollista ihan vaan lahjoilla, hyvällä valmennuksella, suunnitelmallisuudella ja tietysti onnella. Mitä jengin toimintaa katsoo, niin raha menee usein väärään paikkaan (viritysosiin, aurinkolaseihin, lippiksiin) ja toisaalta mennään eurooppaan treenaamaan, mutta treeni ei ole mitenkään kovin laadukasta. Pikkasen olen alkanut vilkuilla jos löytäisi jonkun lahjakkaan 65 juniorin (ja täysipäiset vanhemmat), jota voisi auttaa eteenpäin vähän joka osa-alueella. Omat lapset on onneksi tyttöjä, niin helpompi pitää kilpacrossista erossa.

Niinpä. Suomesta on ehkä vaikea saada hyvää kisakuskia pienellä rahalla, koska talvi, mutta veikkaan että maissa joissa pystyy ajaa ympäri vuoden crossia, niin voi aika edullisesti päästä yhdistelmällä paljon treeniä pienestä pitäen ja omistautuu, mutta ei tuhlaa rahaa mihinkään ylimääräisiin vaan käyttää tyyliin kaiken panoksen siihen et pääsee radalle usein ja pyörä pelaa, jättää vaikka harrastekisatkin pois jos ne maksaa paljon. Nopein kehitys kuitenkin ajoittuu niille ikävuosille, jolloin ajetaan pienillä pyörillä, joiden käyttökulut ovat uskoakseni huomattavasti pienempiä (tai no 85-> kyl alkaa kallistua aika tavalla)

Hattua pitää nostaa heille jotka ovat valmiita myymään oman kotinsa, yrityksensä tai muun vastaavan mahdollistaakseen lapsensa unelman.

Jotenkin uskon, että huipulle pääseminen voi olla mahdollista ihan vaan lahjoilla, hyvällä valmennuksella, suunnitelmallisuudella ja tietysti onnella.

Mä en usko että pelkät taidot riittää. Jos haluat päästä ammattilaiseksi, niin se vaatii suomesta poistumista. Suomessa tämä hiekkalaatikkoleikki on ihan liian pientä siihen että joku maahantuoja rupeaisi lahjoittamaan junnukuskille muutaman pyörän kesässä ja vielä varaosat ja tarvikkeet kaupanpäälle.

Jotta kukaan oikea tiimi huomaisi kuskin, pitää käydä antamassa näyttöjä keskieuroopassa. Karkeasti voidaan sanoa, että jokainen kisareissu on 3-5te kun lähdetään keskieurooppaan.

Mutta jos löytyisi oikeasti lahjakas markkinointiheebo joka haluaisi ottaa jonkun lahjakkaan kuskin mannekiiniksi ja rakentaa sen ympärille kunnollisen medianäkyvyyden. Sitten tilanne saattaisikin mennä mielenkiintoiseksi. Kyseisen kuskin näkyvyyden pitäisi olla jotain paljon muuta kuin varikkonäkyvyyttä että se olisi isolle markkinalle kiinnostavaa.

Nopein kehitys kuitenkin ajoittuu niille ikävuosille, jolloin ajetaan pienillä pyörillä, joiden käyttökulut ovat uskoakseni huomattavasti pienempiä (tai no 85-> kyl alkaa kallistua aika tavalla)

Eipä nuo pyöräkulut niin kauheita ole, jos ajattelee kokonaisuutta. 65 -aikaan kun ajoi pyörällä 60-80 tuntia, niin uuden sai aina 1200-1500e:lla, kassariaikaan saa laittaa tonnin lisää.

Jos pitää pyörän vakiona ja keskittyy iskareihin, niin pyöräkulut on kyllä aika pieni osa harrastusta. Yhden euroopan turheen hinnalla jo muutaman pyörän vaihtaa helposti. Pelkästään laivamatka hesasta saksaan maksaa toista tonnia.

Noi reissaamisen kulut ei hirveästi eroa siitä onko iso kuski vaiko jonnukuski.

Itse olen joskus teoretisoinut kaupungistumisenkin vaikutuksia tähän lajiin... Jos ajattelee normaalin kaupungissa asuvan duunariperheen lasten mahdollisuutta harrastaa crossia, niin onhan se hyvin rajallista. Suoraan kotipihalta ei pääse ajamaan ja mistään takapihan tai pellonreunan treeniradasta ei tarvi haaveilla. Käytännössähän puolet vuodesta pystyy treenata vain viikonloppuina koska työpäivän jälkeen ei sinne usein kymmenien kilometrienkin päässä sijaitsevalle radalle ennen pimeää ehdi. Talvikauden treenitkin sitten vähän niin ja näin kun aina välillä iskee kolmenkympin pakkaset...
Tällaisista lähtökohdista kun ponnistaa, niin voi olla tyytyväinen jos saa vedettyä jonkun 100h ajotreeniä vuodessa. Ja vertaileepa sitten mihin lajiin hyvänsä, niin tuohan on aivan naurettava määrä lajitreeniä jolla tuskin kenenkään edes odotetaan nousevan mitään puulaakisarjaa korkeammalle tasolle.

Duunarin poika taajamasta, 50h tuli viime kaudella ajoo. Ja kaikki resurssit oli käytössä. Loukkaantumisiin nyt meni kuusi viikkoa treeniaikaa mutta sen saa varmaan melkein joka kuskille laskea. Hankala laji on, ei siitä mihinkään pääse.

Sivutakseni aihetta, on toi McElrathin meno kyllä paikotellen ihan yli-inhimillistä. Takatalolla kova homma edessä kesällä. Kun miettii omalla kohdalla että vaihtuis Suomen/Euroopan radat tollaseen niin ei kyllä tulis mistään mitään.

http://www.youtube.com/watch?v=sjLkaRegryo&feature=player_embedded

Lataisin kyllä turpaan sitä kuskia varikolla joka tolla tavalla ohittelis, ei huhhuh mikä painostus. En tiedä onko tuollapäin sitten tavat niin että hitaampi väistää.

"Home of the Champions". Ei tonne vanhemmat maksa valmennusmaksuja sen takia että siellä jätkät pitäis hauskaa. Sehän tuossa syynä on, kaikilla kaikki pelissä.

Sivutakseni aihetta, on toi McElrathin meno kyllä paikotellen ihan yli-inhimillistä. Takatalolla kova homma edessä kesällä. Kun miettii omalla kohdalla että vaihtuis Suomen/Euroopan radat tollaseen niin ei kyllä tulis mistään mitään.http://www.youtube.com/watch?v=sjLkaRegryo&feature=player_embedded

Rehellisesti sanoen ei tehnyt juurikaan vaikutusta toi ajaminen. Mitä rataan tulee niin Club MX on tuolla Pohjois- ja Etelä-Carolinan rajalla ja Eeli sen sijaan menee treenaamaan etelä-Kaliforniaan eli säätilassa ja radoissa on eroa Nationalseissa taasen spoorit syntyy pääosin kastelusta, koska toukokuusta eteenpäin on lähinnä liian kuumaa ja vähäsateista. Suurin haaste Eelillä tulee olemaan pystyä puristamaan 100% vauhtia tokalla kierroksella ja varmasti alkukaudesta on vaikeuksia päästä kisaeriin mukaan.

Omasta mielestäni talvi tai pimeys/ajan puute on tekosyitä pienelle treenimäärälle. Jos ihan oikeasti haluu huipulle nii pitää treenimäärienkin olla sen mukaset. En tietenkään tiedä miten kaikki "nuoret lupaukset" treenaavat tai mitkä niiden tavoitteet on, mutta sen mitä kerkee silloin tällöin näkemään rossiradoilla niin kovin on flekun olosta.

Esimerkkejä tuolta metiköstä niin mm. Tontti ennen mäntsälän kisaa 50h treeniä ja kaveri on sentää perheellinen normiduunia tekevä kaveri. Voitti muuten parilla minuutilla vaikka ajo pari vikaa pätkää tyhjällä renkaalla. Toinen, Laaksosen Marko viikonlopun aikana 10h treeniä kun valmistautu päitsiin.

nimenomaan, endurosta esimerkkejä. crossi tunteja on paljon vaikeampi saada mittariin.

Useinhan nuo mantsamiehet asuukin jossain hevonperseessä ja siellä lähimetsän spoorissa voi käydä viikollakin vetään valojen kanssa niin kyllähän siinä tunteja tulee. Tietysti rossimiehetkin vois ajaa talvitreeninä spooria, mutta se hyöty on vähän kyseenalaista... Sama koskee tietysti jossain määrin myös talvicrossia, sillä niin erilainen laji se on talvella.

Paras on kun unohdetaan kaikki ama- ja maailmanmestaruuksien tavoittelut ja kisataan vaan keskenämme täällä kylmässä pohjolassa! Sääntöihin on kirjattava pykälä joka kieltää kaikenlaisen ajoharjoittelun talvikaudella, tällöin kaikki on samalla viivalla, skaboista tulee hyviä ja talvella voi keskittyä vaikka pleikkarin pelaamiseen.

pystyisin myös ajamaan paljon tunteja talvella, mutta enduro/peltorata tms. ei palvele reeni tarkoitusta vaan on vain hauskaa. Piikeillä tulee niin nopeasti pellolla/crossiradalla rajat vastaan jolloin pito ei vain riitä.