Pyörän Valinta

Väitän, että valtaosa crossia harrastuksena ajavista ei edes huomaa oikein säädetyn PDS:n ja linkullisen jousen välillä mitään eroa. Sitten kun ruvetaan ajamaan oikeasti kovaa rupeaa erot huomaamaan.

Jotta linkullinen jousi toimisi oikein on sen oltava hyvin huollettu ja herkästi toimiva. Jotkut suosittelevat että linkullinen jousi olisi hyvä purkaa ja huoltaa 20h välein jotta se toimii oikeasti niin kuin sen pitää toimia.

PDS:n isoin ongelma harrastajalle on alapään laakerin nopea kuluminen. Onneksi tuon laakerin saa ihan helposti vaihdettua myös kotioloissa.

Meidän perheeseen ei vielä hetkeen tule yhtään linkuilla varustettua pyörää. Linkusta ei meidän vauhdeissa ole mitään hyötyä ja se olisi taas yksi huollettava osa lisää.

Linkuilla vai ei, eipä ole mitään tekemistä vauhdin kanssa. Vai ootko sitä mieltä ettei hyvin toimivasta alustasta ole mitään hyötyä ellei aja kowaa? Vaikuttais ainakin yleiseltä mielipiteeltä kasikymppieriä katellessa...
Mä tiedän semmosen paskaläjän, jonka linkut on niin surkeet rakenteeltaan, että tarvii huoltaa joka ajokerran jälkeen. Toisaalta on niitä hyviäkin, 50h jälkeenkin voi olla vielä rasvat muuta kuin mustat.
Onko se sit paha 20h välein tehdä tunnin linkkujen huolto? Ja onko siihenkin vastaus vauhdissa???

Hienoa että Sirkku-Tuija on taas aktivoitunut, saadaan väriä keskusteluun ja ennen kaikkea asiantuntemusta, kuitenkin olisi kiva tietää miten voi radan sivusta sanoa, missä kasikympissä alusta toimii ja missä ei, kun c/c ja c/b kuskien teknikka on mitä on. Eräskin isä Tampereen suunnalta kertoi että, vaikea yrittää säätää alustaa kun poika ei huomaa mitään eroa vaikka miten ruuvaa. Tämä poitsu on muuten ollut melko suvereeni viime vuosina...

Linkuilla vai ei, eipä ole mitään tekemistä vauhdin kanssa. Vai ootko sitä mieltä ettei hyvin toimivasta alustasta ole mitään hyötyä ellei aja kowaa? Vaikuttais ainakin yleiseltä mielipiteeltä kasikymppieriä katellessa...

Toimivasta alustasta on aina hyötyä. Haasteena vain on se, että isolla osalla harrastajia ei ole osaamista ja kokemusta tunnistaa onko alusta hyvä vai ei. Sitten kun vauhtia tulee lisää tulee yleensä myös kokemusta tunnistaa onko alusta hyvä vai ei.

Eiköhän jokainen kassarikuskin vanhempi halua lapselleen toimivan alustan. Se vaan on himpun verran vaikeata toteuttaa C/C C/B kuskien kohdalla kun yleensä kuskien vauhti ja ajotekniikka kehittyy kokoajan ja kehittymisen myötä alustan vaatimuksetkin muuttuvat.

Kyllä meilläkin koko kesän ajan on pikkuhiljaa yritetty opetella säätämään alustaa. Alkukesästä kuski oli sitä mieltä että alusta on "ihan hyvä" oli asetukset minkälaiset tahansa. Heti kun rupesi vauhtia tulemaan ja hypyt venymään rupesi kuskilta tulemaan toiveita alustan osalta. Esimerkiksi alkukesästä pyörässä piti olla pehmeä alusta. Myöhemmin kesällä alusta piti laittaa huomattavasti kovemmaksi ettei se pohjaa niin helposti eri tilanteissa.

Niin se alustan hyvyys muuttuu kuskin taitojen ja mieltymysten mukaan.

Mä tiedän semmosen paskaläjän, jonka linkut on niin surkeet rakenteeltaan, että tarvii huoltaa joka ajokerran jälkeen. Toisaalta on niitä hyviäkin, 50h jälkeenkin voi olla vielä rasvat muuta kuin mustat.
Onko se sit paha 20h välein tehdä tunnin linkkujen huolto? Ja onko siihenkin vastaus vauhdissa???

Edellistä kommenttia en ymmärtänyt ollenkaan, voitko suomentaa!

Mulle henkilökohtaisesti on ihan se ja sama onko jonkun toisen pyörässä linkut vai ei. Minä en aio valita pyörämerkkiä sen mukaan onko siinä linkut vai ei. Ihan yhtä lujaa näyttävät C/A:ssakin ajavan linkullisilla ja linkuttomilla pyörillä, joten molemmilla tuntuisi kerkiävän ihan riittävästi.

Linkun huollon tarpeeseen vaikuttaa monet asiat, myös vauhti. Isokokoinen kuski joka ajaa kovaa kuluttaa linkustoa enemmän kuin kevyt ja hidas kuski. Toki myös se kuinka hyvin linkku putsataan ja rasvataan ajojen jälkeen vaikuttaa huollon tarpeeseen.

Eihän se 20h välein tehtävä huolto mikään paha ole, mutta jos joutuu tekeen 20h välein viiteen pyörään linkkujen huollon niin se tarkoittaa että saan tehdä jokatoinen viikko linkkuremontin johonkin meidän pyöristä. Linkullisen perän huoltamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa kun PDS:n alalaakerin vaihtoon.

Se alalaakeri menee kyllä samalla tavalla, linkkuja tai ei, sen saa vaihtaa kahdesti 60h:iin, kun linkun laakereilla pärjää koko kesän: 85 Honda,Kawa ja 125 Kawa

sen takia se piikki kannattaakin hommata, vaatii hyvän tekniikan että pääsee kovaa.

En kyllä ihan ymmärrä miks harrastelu käytössä pitäs kädet verillä hieroo jotain tekniikkaa.

Ps. saa olla erimieltä tottakai. Kunhan selitän.

Toi on vähän sama homma kuin vaikka ammunnan harrastaminen. Voihan sitä roiskia ampumaradalla vähän niinkuin tauluun päin, mutta en sitten tiedä kuinka kauan se jaksaa kiinnostaa.

Jokainen sovittakoon vauhdin mieleisekseen, mutta kohtuullinen ajotekniikka tekee ajamisesta huomattavasti nautittavampaa. Poikeus vahvistaa säännön, mutta en ole tavannut yhtäkään harrastajaa joka olisi oppinut ajamaan suoraan isolla pyörällä (2T 250cc-> tai 4T 450cc ->).

Parhaiten tämä pyörän vaikutuksen huomaa junnuna. Ensiksi kun saa 80cc pyörällä ajon jonkinlaiseen kuosiin, niin sittenkin 125cc pyörä tuntuu todella isolta ja kömpelöltä. Menee kymmeniä ajotunteja tottua "isoon" pyörään. Jos alat harrastaa suoraan taitoihin nähden liian tehokkaalla ja painavalla pyörällä, niin kehitys on erittäin hidasta. Ensiksi pitää saada tehoton ja kevyt pyörä hanskaan, sitten kuskilla voi olla valmiuksia isompaan laitteeseen.

80cc ja 125cc pyörällä tuli ajettua, kassarilla 20h, piikillä 30h, vauhti surkeeta, tekniikka surkeeta. Sitten -09 vaihdettiin ensin pikkunelariin, ei saatu pelaamaan sitten millään eikä saanut motopalvelukaan, ja faija yks päivä kävi vaihtamassa pyörän kotarin 505:seen. (470 jotakin kuutioinen, eli porattu nelipuolikas) 505:lla tuli noin 30-40h ajoa sillä kaudella, mutta vauhti moninkertaistui ja tekniikka parani valtavasti = kehitys oli nopeaa. Sillä vehkeellä alko pöytähyppyrien ylitys ja mutka-ajokin luonnistua. Ikää oli 14v. 505:nen sitten myytiin ja vaihdoin piikkiseen, eikä kyllä todellakaan ollut pelkästään hymy korvissa. Ainakin suzukin piikki oli niin tehoton laitos että siitä oli hauskuus kaukana.

Mutta siis todella isolla pyörällä hyvin lyhyen 125cc (ja alle) ajan jälkeen oli ajaminen helvetisti mielekkäämpää ja tekniikka kehitty todella nopeasti = vauhtia tuli kans lisää. Lisäks väittäsin omaavani suht pehmeän ja luonnollisen näköisen ajotekniikan. Piikkiä ajetaan niinkun sitä ajetaan, mun mielestä se on ainoa aikuisten pyörä mikä sellaista tekniikkaa vaatii, enkä ymmärrä miks se piikki olis pakollinen välivaihe. Samat mutka-ajot ym. pystyy pikkunelarilla ja nelipuokilla treenaamaan, piikillä sinne mutkaan täytyy mennä aivan eri tyylillä, mitä ei mun mielestäni pysty millään muulla pyöräkoolla matkimaan.

Tottakai isolla pyörällä tulee vaiuhtia lisää. Ei tarvi kun kaasua vääntää ja pitää sarvista kiinni.Jossei piikillä tai pikkunelarilla onnistunut niin on ollut liikaa painoa tai liian vähän ajotunteja. 50h ei riitä alkuunkaan.

Ei kyllä noilla tunti määrillä kannattaisi vielä esitelmää alkaa kirjoittamaan.

Jokainen sovittakoon vauhdin mieleisekseen, mutta kohtuullinen ajotekniikka tekee ajamisesta huomattavasti nautittavampaa. Poikeus vahvistaa säännön, mutta en ole tavannut yhtäkään harrastajaa joka olisi oppinut ajamaan suoraan isolla pyörällä (2T 250cc-> tai 4T 450cc ->).

Parhaiten tämä pyörän vaikutuksen huomaa junnuna. Ensiksi kun saa 80cc pyörällä ajon jonkinlaiseen kuosiin, niin sittenkin 125cc pyörä tuntuu todella isolta ja kömpelöltä. Menee kymmeniä ajotunteja tottua "isoon" pyörään. Jos alat harrastaa suoraan taitoihin nähden liian tehokkaalla ja painavalla pyörällä, niin kehitys on erittäin hidasta. Ensiksi pitää saada tehoton ja kevyt pyörä hanskaan, sitten kuskilla voi olla valmiuksia isompaan laitteeseen.

Se on totta, että piikillä oppii monia erittäin tärkeitä asioita, kuten mutka-ajon ja jarruttamisen. Piikki on myös mukavan kevyt laite viedä.

Se soveltuuko piikki jollekkin on täysin tapauskohtainen asia. Meikäläinen ajaa sellasen 60h vuodessa ja on ihan puhtaasti harrastajatason kuski. Aina välillä kokeilen likan piikkiä ja joka kerta tulen siihen tulokseen ettei se ole meikäläisen laite. Piikillä ajotyylin pitää olla jotenkin sellaista tosi agressiivista. Pyörää on vietävä kokoajan kovilla kierroksilla jolloin se ei tunnu hyvältä näin vähäisen kokemuksen omaavalle kuskille. Pyörä tuntuu liian levottomalta kokemattomalle.

Sellainen mielenkiintoinen asia minkä olen huomannut piikillä ajossa. Ainakin meikäläisellä piikillä ajo on sen verran agressiivisempaa että jos puolikkaalla jaksan ajaa 10 kierrosta niin piikillä 6-7.

Puolikkaalla nelarilla ajaminen taas on paljon rennompaa. Mutkat voi ajaa hiukan rennommin, ei ole ihan niin tarkkaa vaihteiden kanssa jne... Puolikas on sellainen varttuneemman herrasmiehen rento harrastepeli

Tänäkesänä aika moni harrastajatason kaveri on kokeillut meidän piikkiä ja puolikasta ja jokainen on tykännyt että piikki on ihan kiva, mutta puolikas on heille sopivampi.

Mutta jos taas ajatellaan kassarikuskia joka on siirtymässä isompiin pyöriin niin silloin ehdottomasti yksi kausi piikkiä ja vasta sitten nelariin.

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että aloittelevalle harrastajalle (aikuiselle) kaikkein helpoin laite aloittaa opettelu on pikkunelari (250cc 4t).

Ei kyllä noilla tunti määrillä kannattaisi vielä esitelmää alkaa kirjoittamaan.

En tiedä sitten mikä on virallinen tuntimäärä missä kohtaa saa esittää mielipiteitä ajotekniikasta, mutta on noita tunteja crossipyörän päällä kertynyt itselle tähän mennessä vajaa 200h, ajotekniikkapuoli aina kiinnostanut, on tullut kokeiltua paljon erilaisia juttuja siinä, luettua valmentajien artikkeleita ym. siis jotain katsoisin tietäväni.

Tottakai isolla pyörällä tulee vaiuhtia lisää. Ei tarvi kun kaasua vääntää ja pitää sarvista kiinni.Jossei piikillä tai pikkunelarilla onnistunut niin on ollut liikaa painoa tai liian vähän ajotunteja. 50h ei riitä alkuunkaan.

Väittäsin ettei se mutka-ajo, superi tyyliset rytmisuorat ja pattisuorat suju ihan pelkästään kaasua kääntämällä. Ja pikkunelarillahan lähti myös sujumaan heti, mitään muuta en esittänytkään. Pyörän kanssa vaan takkusi ja sen takia vaihdettiin vielä isompaan. Piikillä taas, mistä tässä puhuttiin, ei sujunut sitten ollenkaan. Painoa oli 70kg, pituutta 180cm. Ajotunteja oli vähän, mutta samoilla vähillä ajotunneilla mentiin helvetisti lujempaa, paremmalla tekniikalla, heti kun piikistä vaihdoin pois, 250cc 4-tahdilla ja 505:lla. Ajaminen oli huomattavasti mielekkäämpää.

Mua kiinnostais nyt siis kuulla että miksei sitä piikkivaihetta voi jättää välistä pois? Voi olla että muistan väärin mutta väittäsin ns."vetomiehistä" mm. Juuso Matikaisen vaihtaneen 150cc pyörän heti 250cc pyörään, vetää kai ihan hyvin nykyäänkin.

Jjoo eli ois kohta päivitys hieman isompaa sekä ehkä hieman uudempaa vempaimee. nyt siis vetelen tolla -92 kx80 ja pituutta on 175 joten pieneks käy. Eli 125 2t vai 250f? Nelari tietysti houkuttelisi enemmän mutta ongelma iskee huolloissa koska kokemusta ei nelareiden huollosta/korjaamisesta oikee ole. Ja millasella budjetilla kannattas lähtee?

Palatakseni alkulähteille siihen mistä tämä kaikki taas vaihteeksi lähti...

Älä ainaskaan osta 250 2t tai 450 4t tai isompaa. Kun en tiedä mitään ajo määristä/taidoista/vauhdista nii vaikea ruveta mitään tohtorin neuvoja antamaan. 250 nelkku olisi mitä luultavammin passelli laitos, helpompi opetella ajamaan ja varmasti myös paljon mieluisampaa kuin piikillä rytkyttäminen. Tosin tähän vaikuttaa myös onko ajatus ajaa joskus myös kisoja crossi tai enduro. Tai ylipäätänsä kumpan se tulisi, vaiko ihan pellolla ajeluun.ja kukas se meni väittämään ettei 250f oo vääntöä??

ja eikä ne nelkut sen enempää huoltoa tarvitse.(tai sanotaanko ette 2-t sen vähempää) Kun muistaa öljyt ja suodattimet vaihtaa niin yhellä männällä ajelee reilusti yli 60 tuntia. ja nelarin huolto on semmonen homma mitä jossei hanskaa niin kannattaa ammattimiehen apuun luottaa.

Välillä tulee ihan ihmeteltyä mistä edes nämä vanhemmat harrastelijat ovat saaneet päähänsä että se 450 on hyvä pyörä heille?? Tullee sellaisia ohhoh tilanteita kun peli ei pysy lapasessa tai sitten se ampaisee ihan mihin sattuu kun kerta vahingossa kääntää kaasua.

Taas kourallinen pätemistä muitten pätemisen päälle, mutta saahan sitä mieli piteensä kertoa ja ei sitä koskaan tiedä vaikka vanha viissatku olisikin se oikea peli jollekin.

btw. kerran erä tuttava sanoi että jos nämä ihmiset voivat pelkän netistä lukeman perusteella tehdä tälläisi diagnooseja ja ne olisivat oikeita niin hän ottaisi kaikki hänelle töihin.(ison autoliikkeen huoltopäällikkö)

e.matikainen,jousi,takatalo,koskela? ei tainnut kukaan näistä ajaa piikillä ennen iso peliä. Mutta siinä tuleekin se ero vetomiehen ja harrastajan välillä. Ja harvempi myöskään mxj luokan kärki kuskeista on koskenut edes piikkiin. Mutta erohan on se että kun ajetaan jo kilpaa niin sitä pitää myös ajaa. Suurin ongelma astetta hitaammilla kuskeilla siirtyessä suoraan pikku pyörästä nelariin on se ajamisen helppous ja jumittuminen sille "mukavuus" alueelle, että ajellaan väännöllä ja sieltä puutuu se aktiivisuus ja vaihteiden käyttö.

Raittala ja Metsola eivät siis ole J:n kärki porukkaa, ja on aivan turhaa puhetta että pikkunelaria ajetaan väännöllä, kun sitä ei kertakaikkiaan ole. Ainakin meille on kyse pelkästään kustannuksista, viime viikolla kaverin pojan -11 Mallin 250 KTM:stä putosi venttiili,täystuho ja kuski on aivan harrastelija, vauhti on alle c/b:n keskitason.Jos näin kävisi meillä ajot loppuisivat pitkäksi aikaa.

Ja harvempi myöskään mxj luokan kärki kuskeista...

Ajoihan Kaipainen, Rintamäki ja Nissinenkin ihan siellä mxj:n 10kärjessä. Mutta kyllä se suoraan nelkkuihin hypänneiden määrä on suurempi, jo pelkästään sen takia että nelarilla helpompi,parempi ja nopeampi startata. Esim. 09?? Eeli aloitti suoraan 250:sellä ja oli aivan ylivoimanen ja nousi ekan kisan jälkeen A-luokkaan, Heimonen taas(-08 c/a cup 1) ajoi piikillä ja ei ajaminen meinannut millään aueta sille vauhdille mitä olisi pitänyt olla ja vaikeroi starttien kanssa.

Ja nuista uusista ruisku kotareista, niin nehän ovat ollee ihan pommeja. Juuri yhellä tutulla uusi 350 meni ruisku sekasin/rikki/tukkoon 5 tunnin jälkeen. Ja tuolla että on ihan harrastelija ei pakosti ole mitään merkitystä sille miten se laite kestää.

Tossa joku kirjotti että 450 / 250 2t tulee vahinko kaasuja. Ite ajoin 3 kautta ruisku 450 ja nyt vaihdoin 250 2t ja sain kaasarinkin hyviin säätöihin. Oikeestaan ikinä ei 450 tullu oho-tilanteita kaasun kanssa, mutta kun vaihdoin 250 2t niin parilla ekalla ajokerralla huomasin väsyneenä että pari semmosta oho-tilannetta tuli kaasun takia. Tosin ajon agressiivisuus on tommosella kevyellä 2t pyörällä erilaista kuin 450 joka tekee helposti laiskaks.

Tosi virkistavää vaihtaa takas 2t, tuntuu taas ihan motocrossilta kun pitää pykältää enemmän, jarruttaa enemmän, painonsiirto tarkempaa huonomman pidon takia. Yleensäkin ajon intensiivisyys ja agressiivisuus on toisella tasolla ja se pyörä on niin kevyt Pure Fun niinku jenkit sanoo!

Ei kyllä noilla tunti määrillä kannattaisi vielä esitelmää alkaa kirjoittamaan.

En tiedä sitten mikä on virallinen tuntimäärä missä kohtaa saa esittää mielipiteitä ajotekniikasta, mutta on noita tunteja crossipyörän päällä kertynyt itselle tähän mennessä vajaa 200h, ajotekniikkapuoli aina kiinnostanut, on tullut kokeiltua paljon erilaisia juttuja siinä, luettua valmentajien artikkeleita ym. siis jotain katsoisin tietäväni.

Tottakai isolla pyörällä tulee vaiuhtia lisää. Ei tarvi kun kaasua vääntää ja pitää sarvista kiinni.Jossei piikillä tai pikkunelarilla onnistunut niin on ollut liikaa painoa tai liian vähän ajotunteja. 50h ei riitä alkuunkaan.

Väittäsin ettei se mutka-ajo, superi tyyliset rytmisuorat ja pattisuorat suju ihan pelkästään kaasua kääntämällä. Ja pikkunelarillahan lähti myös sujumaan heti, mitään muuta en esittänytkään. Pyörän kanssa vaan takkusi ja sen takia vaihdettiin vielä isompaan. Piikillä taas, mistä tässä puhuttiin, ei sujunut sitten ollenkaan. Painoa oli 70kg, pituutta 180cm. Ajotunteja oli vähän, mutta samoilla vähillä ajotunneilla mentiin helvetisti lujempaa, paremmalla tekniikalla, heti kun piikistä vaihdoin pois, 250cc 4-tahdilla ja 505:lla. Ajaminen oli huomattavasti mielekkäämpää.

Mua kiinnostais nyt siis kuulla että miksei sitä piikkivaihetta voi jättää välistä pois? Voi olla että muistan väärin mutta väittäsin ns."vetomiehistä" mm. Juuso Matikaisen vaihtaneen 150cc pyörän heti 250cc pyörään, vetää kai ihan hyvin nykyäänkin.

Kato 2 t tarvii sitä taitoo