Muuta Keskustelua

En nyt oikein tiedä tuleeko tämä oikeaan topiciin mutta laitetaan nyt tänne. Kysyisin siis että miten olette toimineet jos olette alkaneet ajaa omalla pellollanne? Varmaan olisi hyvä laittaa jokin ilmoitus lähimpien naapureiden postilaatikkoon mutta onko tuollaiseen omalla pellolla ajamiseen jotain vaatimuksia tai rajoituksia?

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1 ... 1710#L5P30

Eri asia sitten kuinka tuota tulkitaan...

Ei siihen nyt mitään virallista lupaa tarvitse, mutta naapureille on hyvä asiasta ilmoittaa. Pidä huoli ettet aja liian myöhään taikka liian aikaisin, niin eiköhän naapurisopu säily.

Tuli hommattua neljän vuoden tauon jälkeen taas kesämopo. Tiistaina kävin kokeilemassa Hyvinkäällä ja onhan tuo nelipuolikas EFI kiva ajettava, vaikka alusta onkin aivan jäätävän kireessä säädössä, koska edellinen omistaja oli hieman painavampi ja luultavasti aika paljon nopeampikin kuin minä tällä hetkellä.

Huomioita:
-Ajotekniikka on aika pahasti hukassa välillä kun unohtaa miettiä, mutta kun jaksaa miettiä niin tuntuu että tekniikka olisi jopa parempi kuin neljä vuotta sitten.
-Pään sisällä on aivan jäätävä blokki hyppyjen osalta. Ei vaan uskalla. Johtuu vähän ehkä alustasta, koska jarrupatteihinkaan en uskaltanu ajaa kunnolla sen takia että alusta tuntu niin kovalle.
-Pienienkään (terävien) paattien yli ei uskaltanut kiihdyttää penkissä istuen, koska tuntui että takapää potkasee niin paljon että lentää pyörän kyydistä.
-Hyvinkään rata on muuttunut todella paljon ja jostain syystä ylämäkeen ei enää ajeta. (Miksi??)
-RM-Z kääntyy ku mikä ja isolla lekalla uskaltaa pistää pyörää kyljelleen ihan erilailla, kuin aikanaan piikillä, koska vetoa on alhaalta ylös asti ja pyörän voi nostaa kaasulla pystyyn.
-Kääntyvyyden ja väännön takia sisälinjojen käyttö tuntui mukavalle ja käytinkin niitä todella paljon.
-Kädet puutuu ja jaloilla pitäis puristaa pyörää aivan älyttömästi, että pysyy kiihdytyksissä kyydissä. Piikillä ei tarvinnut puristaa jaloilla läheskään noin paljoa vaan oli mahdollista ajaa tahallaan rennosti ja löysästi kovaakin.
-Liian kovalla iskunvaimennuksella ajaessa alkaa löytämään todella hyviä ajolinjoja, koska ei viitsi ajaa patteihin.
-En jostain kumman syystä osu hyppyreiden ajouriin kunnolla.
-En kaatunut kertaakaan, vaikka kerran käytiin todella lähellä.
-Entisen kamelihyppyrin (lähtöalueelta poispäin hyppäävä hyppyri) muutos on ihan siisti, mutta sen ajaminen kuumotti, koska alastulossa oli aivan jäätäviä reikiä ja kuulemma ne tulee siihen todella nopeasti lanauksen jälkeen.
Em. kohtaa ennen vaikutti olevan vain yksi oikeasti ajettava linja tai pari ristiin rastiin menevää linjaa.

Tässä nämä mitä nopeasti tulee mieleen. Käsiin sattuu vieläkin vähän, mutta yllättävän vähillä kivuilla selvisin ottaen huomioon, että olin pikkusen yli kaksi viikkoa kipeänä ennen tuota ajokertaa, enkä ollut siis käynyt kertaakaan urheilemassa koko aikana.

Huomenna töiden jälkeen uudestaan Hyvinkäälle ajamaan. Täytyy pari ajokertaa vielä katsoa, että miten tuo alusta alkaa pelaamaan kun vauhtia tulee (toivottavasti) lisää. Todennäköisesti kuitenkin täytyy sille joku huolto teettää, että alkaa toimimaan kunnolla. SAG-arvot oli takapäässä 4cm välillä täysi mitta pukilla - pyörä maassa ilman kuskia ja 8cm täysi mitta pukilla - kuski pyörän päällä.

tolkuttoman jäykkä takajousi, hanki omalle painollesi sopiva ennen kuin tulee kipeää.., keula mahtaa olla myös liian kova?

Juu koko alusta on liian jäykkä ja tuota juuri harmittelin kun iskarien painauman mittasin. Kuinkahan kallis keikka tuosta nyt tulee kun johonkin topi serviceen tai gustaffsonille vie?

eiköhän gustafssonilta löydy suzukiin käytettyjä jousia, vaimennukset sitten klikkereistä sopiviksi.

Vaihdetaas foorumin lukeminen välillä kirjoittamiseen.

Ajokausi alkoi päin persettä, 1 kohtalainen ajopäivä kaanaassa ja yksi Akaan radalla. Akaassa ~6. kierroksella puutuneilla käsillä ja takapainossa hyppyriin seuraksena älytön etukorkea ja alastulo lähestyessä heitin pyörän eteenpäin ja laskeuduin oikea jalka edellä alastuloon.

Sairaalassa selvisi, että kantaluu on murtunut (Sirpaloitunut 6. osaan) Onko kenelläkään käynyt vastaavaa, eli murtunut tuo kantaluu? Miten on kuntoutunut ja vaikuttanut seuraaviin ajoihin? 3kk sairaslomaa ja täyskielto varatapainoa tällä hetkellä, sekä netistä olen lukenut, että osa ei pysty tämän jälkeen ikinä edes juoksemaan, hyppimään ja vastaavaa..

Vaihdetaas foorumin lukeminen välillä kirjoittamiseen.

Ajokausi alkoi päin persettä, 1 kohtalainen ajopäivä kaanaassa ja yksi Akaan radalla. Akaassa ~6. kierroksella puutuneilla käsillä ja takapainossa hyppyriin seuraksena älytön etukorkea ja alastulo lähestyessä heitin pyörän eteenpäin ja laskeuduin oikea jalka edellä alastuloon.

Sairaalassa selvisi, että kantaluu on murtunut (Sirpaloitunut 6. osaan) Onko kenelläkään käynyt vastaavaa, eli murtunut tuo kantaluu? Miten on kuntoutunut ja vaikuttanut seuraaviin ajoihin? 3kk sairaslomaa ja täyskielto varatapainoa tällä hetkellä, sekä netistä olen lukenut, että osa ei pysty tämän jälkeen ikinä edes juoksemaan, hyppimään ja vastaavaa..

Ei muutakun paranemisia!Kuulopuheista ei kannata piitata,kaikki on yksilöitä,ja kuntoutus ratkaise hemmetin paljon.

Paranemiset täältäki.

Mutta mutta, tuleeko MM enskaa tänä vuonna suomen puolella tai ruottin?

www.adressit.com/liikuntasetelien_kaytt ... urheilussa

Kertokaahan teidän mielipiteenne tähän asiaan. Laji enduro.
Olen ajanut nyt piikillä kohta sen pari vuotta ja nyt mietinnässä isompaan siirtyminen 250 2t.
Jos oikeasti joskus haluaa päästä "lujaa" niin kannatteeko jatkaa vielä piikillä vaiko siirtyä jo isompaan?

Entä millä tuon vauhdin saisi siirrettyä kisoihin!
Alkaa todellä ärsyttämään, kun kotikulmilla putket hehkuu sinisenä ja jarrut keittää, mutta kisoissa EI KULJE MIHINKÄÄN . Tulokset jossain b luokan puolenvälin paremmalla puolen.
Mitä tehdä reeneissä toisin??

Kello on aina brutaali treenikaveri. Kertoo aika hyvin meneekö lujaa, vai tuntuuko et menee lujaa.

Treeni paikat yleensä suht tuttuja ja muistaa joka kiven ja kannon. Kisoissa taas joutuu iha pysty mettään jä ei vaan homma aukea. Treenata kannattaa yrittää päästä vieraisiin paikkoihin ja sielläkin yrittää kunnolla ekasta kiekasta lähtien.

En tiedä olenko oikee kaveri neuvomaan, mutta kun kerran kysyit niin kerron nyt kuitenkin oman mielipiteen. Monipuolinen reenaaminen eli käy reenaan mahdollisimman erilaisia maastoja. Kunnon suomimantsan ja sitten taas vähän leveemmän hiekkabaanan ero on iso. Rossista oli itellä hyötyä enska-aikoina sen vauhdin puolesta. Kellohan sen tosiaan kertoo. Sillonkun ite vähän kellotteli kierrosaikoja tutuilla ajomestoilla niin (ajoin enskaa vain piikkisellä) tuli huomattua että ei se kellossa näkyny ikinä parannuksena kun laitto meneen kierrokset korkeella. Piikillä se tietty vähän vaatii sitä kierrosten ylhäällä pitämistä mutta turha huudattaminen ei oo hyödyks vaikka se kuulostaiskin paremmalta. Pyörästä taas on vaikee sanoo, rossissa kun siirty piikistä pikkunelariin huomas että vauhtia tuli ja se oli positiivinen asia. Enskassa se taitaa enemmänkin olla että mikä sopii parhaiten kellekkin, piikilläkin voi pärjätä ihan hienosti jos se sopii lapaseen parhaiten.