En mä sun äikkääs moittinu oo
Mutta kyllä muakin tossa tilanteessa hymyilyttäs kun pääsee poistumaan paikalta omin jaloin, mutta samaan aikaan vituttas mopon kohtalo. Ja voin kokemuksesta sanoa, että tollasessa tilanteessa vetää shokin päälle, ja on silleen että wtf just tapahtu. Itekkin pystyin katkenneella jalalla vielä ajamaan kotia, kipu yms. alko vasta kotona, buranaa kun veti tarpeeks niin sitten meni vielä enemmän sekasin ja pysty lähtemään vielä kavereitten luokse. Seuraavana aamuna kun buranan vaikutus loppu niin on kiva herätä kipuun. Iltapäivällä ajoin ensiapuunkin ite, ja kävelin röntgenii, sen jälkee en kävelly moneen viikkoo sillä jalalla. Tämän kerroin siksi että se adrenaliini paukku minkä tosta saa, vie kivun yllättävän pitkäksi aikaa, ja ei oikeen tiedä missä mennään.