Pari kuukautta putkeen tuli kuunneltua loppuunsa kuluneen takaiskarin surkeaa sinfoniaa ja nyt sille on vihdoin tullut loppu. Nitisevä ja sitäkin enemmän natiseva takaiskari vaihtui siis uuteen (=lue käytettyyn) 15e maksaneeseen täysin samanlaiseen drd-takaiskariin. Sitä varten oli tarkoitus purkaa vähäsen alustaa, mutta homma tunnetusti luisui käsistä ja puretuksi tuli käytännössä koko mopo rapasoineen.
Osaa purkuun lähti suunnilleen tämän verran:
Tehtyä huoltoa olivat mm. ilmanputsarin läpikäyminen ulkoisesti ja sisäisesti, öljyämällä filtteri, putsaamalla sisustat, tiivistämällä itse modattua imukurkkua entisestään silikonilla ja kaikkien muoviosien pesu sekä vahaus. Moottorissa sen sijaan ei ollut mitään vikaa purkuhetkellä, mutta päätin kuitenkin avata kytkinposken varmuuden vuoksi, käyden kaikki kytkinpuolen osat silmämääräisesti läpi lähinnä tätä ko. hommahopoa vaivaavan 'täystuho-fobian' vuoksi. Mitään vikoja ei kuitenkaan löytynyt, joten kone sai ainoastaan uudet vaihteistoöjyt, uuden kytkinposken tiivisteen ja matka sillä sen kuin jatkuu.
Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mopo käy ja kukkuu, vaikka ajoittain ajossa se saattaakin kuulostaa steroideja käyttäneeltä maailmanlopulta. Se on vaan osa derbiä.