Mulla on yksi näistä M-tuonnin RD125LC-pyöristä. Tietääkseni näitä tuotiin kuitenkin vain 20 kpl erä Länsi-Saksasta, ja ne oli "houkuttimeksi" varustettu tunnetun muoviosia valmistavan länsisaksalaisen Pichler-yrityksen (se toimitti myös katteet Länsi-Saksan poliisin BMW-virkapyöriin) kokokatteella. Tuo kate oli/on aerodynaaminen (muistaakseni muinoin Lahden motarilla sain sen 140 km/t RD-mittariin, pakokäyrä oli varmaan tuolloin punahehkuinen), mutta pleksi ei ollu kupera niinkuin normaalisti, vaan kovera - aika ruma siis. Kaitpa joku Heinz on muinoin testannu tuulitunnelissa, että noin on hyvä. Yllättävää kuitenkin, että kate on pian 40 v ajojen jälkeen edelleen ehjä, ei edes ihmeempiä naarmuja, eli laadukas tuote: jopa orggis-teippaukset vielä suht ok. Kaatojen varalta löysin mp-purkaamosta Pichler-katteen varalle: on tosin kellastunu, enkä ole kokeillu saisko gelcoatin kiillotettua siistiks.
En usko, että näitä olis tuotu satoja kappaleita. 1984/1985 markkinoille oli tullut jo tehokkaampia uusia 125-malleja kuten kiivas mutta hauras luistiohjattu Kawa AR-1, Hondan kiva MBX ja pari hv tehokkaampi RD-YPVS. Ekan sarjan RD125LC oli siis tuolloin jo wanhaa kamaa. Muistaakseni Pichler-katteella olevia RD:t myytiin alennetulla hinnalla jotta ne saatiin pois M-Tuonnin nurkista. Eräs merkki vähäisestä myyntimäärästä oli sekin, ettei niitä näkyny liikenteessä silloin ainakaan täällä PKS:lla, kun taas suositut uudet mp-mallit yleistyivät nopeasti. Pichlerit olivat ilmeisesti kaikki aivan 10W-tuotannon-alusta, siis Länsi-Saksa oli ehkä saanu ensimmäisenä toimitukset koska se oli Euroopan suurin markkina-alue.
Yammun RD125LC ei ole "harvinainen", sillä sehän oli 1980-luvun alussa suuri menestys joka puolella Eurooppaa. Pichler-kate ei tee siitä keräilykappaletta, kopan alta se on vain tavallinen 10W, mutta eräänlainen vähäinen osa Suomen mp-historiasta se ehkä on. En usko, että ostaja haluais maksaa siitä erityistä preemiota. Silloisessa Länsi-Saksassa kevarin iskutilavuusraja oli 80 cm3 (ks. RD 80 LC) eli ajokorttiluokkien väliin jäänyt 125 cm3-versio oli siellä vähemmän myyty, joskin RD125-projekteista on ihan viime aikoinakin ollut yhä kirjoituksia saksalaisilla mp-foorumeilla. Mielestäni ekan sarjan RD-LC ilman sitä kirottua YPVS:ää oli kestävin ja paras kokonaisuus, eli entisöinnin väärti. Alkuperäistä pientä stongakatetta taitaa vaan olla nykyään enää vaikea löytää, jos jätät FUGLY-Pichlerkatteen pois?
Edith. Tällä välin RD-vanhus palannut kotiin, ja savutkin otettu - aika hämmästys, että se heräsi parilla potkaisulla käyntiin vuoden seistyään. Talveksi kuitenkin riittää töitä jotta se olisi taas luotettavassa ajokunnossa ensi kaudelle, ja pikku shokki 125-Varjon kuiskaavaan käyntiin verrattuna miten karkeaa mekaanista käyntiääntä 2t-sinkku pitää.
Viimeksi muokannut mustavi päivämäärä 7.8.2023 12:41, muokattu yhteensä 1 kerran