mustavi kirjoitti:..1980-luvun lopun yli 30hv Italopiikit olivat ajonautinnon näkökulmasta melkeinpä hauskinta mitä mp-maailmasta löytyy..
Totta, joskin niissä se kehityksen huippu oli siinä aivan 90 luvun alussa. Muistan kuinka ensimmäisen mallin mitoa pääsin kokeilemaan. Jestas mikä namilaite. Tehoalue oli äärimmäisen kapea. Vain 1500 kierrosta, mutta kun tarpeeksi hämmensi 7-lovista askia ja varvineulan sai pysymään pystyssä, eli tuolla maagisella 1500 kierrosta kattavalla alueella, se oli jotain todella upeaa ollakseen alla vain kevari.
Latasin sillä lainamitolla punkalaitumelle murronharjuntien kautta kilpaa sen aikakauden 500cc sportti-suzukin kanssa. Ei ollut viisisataisella mitään jakoa niillä mutkaosuuksilla. Suorilla nyt ei tietenkään päässyt karkuun. Miton alusta oli aivan huippua ja onhan malli edelleen suosittu esim RD350 koneiden alustanakin. Siihen aikaan muutes suomen tiestökin oli vielä yllättävän hyvää, mutta määrärahat on syöneet nykyään aika huonoon kuntoon tuollaiset pienemmät asfalttitiet. Juuri ne mutkaorgiat, jotka vähäliikenteisinä on moottoripyörille ehdotonta mannaa.
Jos puhutaan puhtaasti ajoelämyksistä, niin mikään ei ole vetänyt vertoja kun sain aikoinani synttärilahjana puolitoistatuntisen opastuksen ja koeajomahdollisuuden speedway-pyörään ennen kisoja. Se jarruton metanolihirviö on jotain mitä ei kunnolla voi sanoin kuvailla. Olen ajanut monen näköisiä pelejä 80cc crosseista aina 1100cc katupyörään ja väliinkin mahtuu miltein mitä vain, mutta se laite suoraan sanottuna pelotti. Ei niinkään sen voimavarat (
vaikkakin jäällähän näillä mennään piikeillä noin 1.3-1.5 sekunnin 0-100kmh kiihtyvyyksillä), vaan se miten sitä ajetaan.
Vaati aikamoisesti itsensä voittamista ladata reilusti yli sataa ja paiskata jarruton ja liki moottoroitua fillaria muistuttava laite tylysti luistoon ja koittaa hillitä sitä pelkästään vartalolla ja kaasukädellä raviradan ulkokaiteiden vilistäessä välillä vain 15cm päässä. Alku olikin ihan pelkkää haparointia ja kurvit mentiin aika vaappuen. Omasta mielestä meni loppuvaiheessa jo aika hyvinkin ja pitkää sladiakin meni välillä jo suht nätisti, tosin kello paljasti karun totuuden.
3 kierroksen paras aikani oli 14 sekuntia huonompi kuin samana päivänä myöhemmin ajetun maaradan kisojen keskivertoaika
Se on paljon eroa tullakseen vain 3 kierroksen aikana. Silloin oppi niitä kuskeja arvostamaan hivenen eritavalla kuin aiemmin sieltä katsomosta.